Ovatko seuraavat virkkeet mielestäsi luontevia?
1) Lapsi käsittää nämä asiat yleensä erillä tavalla kuin aikuinen.
2) Jos käyttäisin intialaisia mausteita, keitto maistuisi aivan eriltä ~ erille.
3) Muista, että otsikon fontti on eri kuin leipätekstin fontti.
Yleiskielessä eri-sana on taipumaton adjektiivi ja se esiintyy lauseessa substantiivin edellä määritteenä: eri fontti. Toisinaan sitä näkee kuitenkin käytettävän taivutettuna tai ilman substantiivipääsanaa, kuten edellä olevissa esimerkeissä. Yleiskielen mukaisia olisivat esimerkiksi ilmaukset eri tavalla, keitto maistuisi aivan eri ruoalta ~ ruoalle (tai erilaiselta ~ erilaiselle) ja otsikossa on eri fontti kuin leipätekstissä.
Esimerkeistä nähdään, että eri-sanaa käytetään yleiskielestä poikkeavasti seuraavilla kolmella tavalla: 1) taipuneena substantiivipääsanan edellä, 2) ilman substantiivipääsanaa itsenäisenä lauseenjäsenenä ja 3) ilman substantiivipääsanaa eri kuin ‑rakenteessa.
Selvitin kandidaatintyössäni kyselyllä, miten eri-adjektiivin suositusten vastaiseen käyttöön suhtaudutaan. Aineistossa oli 206 vastaajaa. Tavoitin vastaajat sosiaalisen median avulla enkä edellyttänyt heiltä kielitieteellistä koulutusta. Kyselyssä oli avokysymyksiä, joihin vastaajat kirjoittivat itse vastauksensa, sekä monivalintakysymyksiä, joissa vastaajat valitsivat mielestään parhaan vaihtoehdon. Lisäksi heidän oli mahdollista kommentoida vastauksiaan.
Suhtautuminen eri-sanan taivuttamiseen vaihteli kyselyyni osallistuneiden kesken. Taipuneiden muotojen hyväksyttävyyteen näyttää vaikuttavan eri-sanan asema lauseessa.
Taipuva eri substantiivin määritteenä: erillä tavalla
Kyselyn vastaajat täydensivät virkkeisiin eri-sanan omalle kielenkäytölleen tyypillisellä tavalla sekä arvioivat annettujen, yleiskielen vastaisten virkkeiden luontevuutta. Jotkut vastaajat taivuttivat eri-sanaa, kun se on substantiivin edellä:
Jokaisella kannattaa olla kesäksi ja talveksi erit kengät.
Ymmärrän onnellisuuden erillä tavalla kuin sinä.
Vastaajien suhtautuminen tällaiseen eri-sanan taipumiseen oli kuitenkin pääosin kielteistä. Taipuminen kuulosti heidän mielestään muun muassa ”oudolta”, ”väärältä” ja ”kamalalta”, ja erään vastaajan mukaan genetiivimuoto erin suorastaan ärsytti. Vastaajien suhtautumiseen voi vaikuttaa myös se, onko suosituksen vastainen käyttö kirjoitettua vai puhuttua kieltä. Eräs vastaajista kommentoikin (kommenttien kirjoitusasua ei ole muutettu): ”Eri sana on puhekielessä hyvinkin käytetty mutta tekstinä näyttää ihan oudolta taivutettuna.”
Taipuva eri kiteytyneessä ilmauksessa: erissä määrin
Edellä olevissa esimerkeissä eri-sana taipuu samassa sijassa kuin sitä seuraava substantiivi, esimerkiksi erillä tavalla. Tällainen sanojen mukautuminen toisiinsa eli kongruenssi on tavallista suomen kielessä. On kuitenkin myös kiteytyneitä ilmauksia, joiden osat eivät mukaudu toisiinsa, kuten tällä tavoin. Sanaa eri näkee käytettävän taipuneena myös tällaisissa kiteytyneissä ilmauksissa:
Jos asuisin ulkomailla, olisin varmasti erillä tavoin onnellinen.
Jokainen kuntoutuja hyötyy samasta ohjauksesta erissä määrin.
Mallina toimivat ilmaustyypit millä tavoin, tällä tavoin ja missä määrin, vähässä määrin. Kyselyyni osallistuneet suhtautuivat myös tällaiseen eri-sanan taivutukseen valtaosin kielteisesti. Kuitenkin vastaajien vähemmistön käyttämään kieleen se kuuluu: ”’Eri määrin’ ei kuulosta oikealta korvaani. ’Erissä’ ja ’erilaisissa’ ovat molemmat yhtä luontevia mielestäni.”
Yksikön ja monikon yhdistyminen: erissä maailmoissa
Eri-sanaa voi kuulla käytettävän myös niin, että sanaa taivutetaan yksikkömuotoisena monikkomuotoisen pääsanan edellä. Tämäkään taipuminen ei ole yleiskielen mukaista.
He elävät aivan erissä maailmoissa. (vrt. ”ereissä maailmoissa”)
Tulipalot syttyivät eristä syistä kuin luultiin. (vrt. ”ereistä syistä”)
Vastaajat kokivat tällaisen taipumisen varsin epäluontevaksi. Kuitenkin muutama heistä täydensi monikkomuodon tehtävään, johon tuli kirjoittaa eri-sana omalle kielenkäytölle tyypillisellä tavalla: ereissä maailmoissa.
Eri itsenäisenä lauseenjäsenenä: tilanne on eri
Seuraavissa esimerkeissä eri-sana on itsenäinen lauseenjäsen eli predikatiivi tai predikatiiviadverbiaali. Tällainen käyttö on varsinkin puheessa tavallista, mutta kirjoitettuun yleiskieleen se ei kuulu.
Voiko lääke olla sama, vaikka vaikuttava aine olisi eri?
Viron kielessä on samoja sanoja kuin suomen kielessä, mutta joidenkin merkitys on eri.
Kyselyyni osallistuneet arvioivat, kuinka luontevalta ensimmäinen esimerkki heidän mielestään kuulostaa. Selvä enemmistö suhtautui ilmaukseen myötämielisesti. Toisessa esimerkissä vastaajat saivat valita, sopiiko virkkeen viimeisen sanan paikalle heidän mielestään parhaiten sana muu, eri vai toinen. Enemmistö täydensi virkettä eri-sanalla. Eräs vastaajista totesi kuitenkin: ”Puhekielessä sanoisin eri, tekstissä toinen.”
Edeltävissä esimerkeissä itsenäisenä lauseenjäsenenä käytettyä eri-sanaa ei ole taivutettu, mutta sitä näkee myös taipuneena:
Päättäjien mielipiteet ovat toisaalta samoja, toisaalta erejä.
Tarkistuksen jälkeen lopputulos muuttui eriksi.
Jos käyttäisin intialaisia mausteita, keitto maistuisi aivan eriltä ~ erille.
Tällaisissa tapauksissa kyselyyni osallistuneet suhtautuivat eri-sanan käyttöön kielteisemmin kuin niissä tapauksissa, joissa eri ei ole taipunut. Siihen, miten luonteviksi ilmaukset koettiin, tuntui vaikuttavan muun muassa se, missä sijamuodossa eri-sana on. Vastaajat kokivat esimerkiksi eriltä- ja erille-muodot hyväksyttävämmiksi kuin eriksi-muodon. Eräs vastaaja kommentoi eriksi-muodon olevan ”nuorisokieltä”, ja toinen huomautti taivutuksen muuttavan sanan merkitystä. Kolmas puolestaan totesi: ”En käyttäisi eri sanaa translatiivissa ikinä.”
Kolmannen esimerkin ilmaukseen keitto maistuisi aivan eriltä ~ erille puolet vastaajista suhtautui myönteisesti ja puolet kielteisesti. Yksi vastaajista pohti kyselyn lopussa eri-sanan käyttöään: ”En yleensä taivuta eri-sanaa ellei sitten tuossa maistuu eriltä tapauksessa.”
Eri kuin -rakenne: tilanne on eri kuin ennen
Seuraavissa virkkeissä eri-sana puolestaan kuuluu eri kuin ‑rakenteeseen; tämäkään ilmaustyyppi ei ole yleiskielen mukainen:
Tällä hetkellä työllisyystilanne on eri kuin ennen pandemiaa.
Muista, että otsikon fontti on eri kuin leipätekstin fontti.
Kyselyyni osallistuneet arvioivat näiden ilmausten luontevuutta, ja ehdoton enemmistö suhtautui niihin suopeasti. Eräs vastaaja pohti ilmauksia seuraavasti: ”[K]äyttäisin itse todennäköisesti sanaa ’toinen’, mutta kielikorvaani ei loukkaa myöskään sana ’eri’.”
Myös eri kuin ‑rakenteeseen kuuluvaa eri-sanaa näkee taivutettavan:
Netistä tilaamani paita näyttää oikeasti täysin eriltä ⁓ erille kuin kuvissa.
Vastaajat olivat esimerkin kaltaisista ilmauksista kahtalaista mieltä: puolet heistä suhtautui ilmauksiin myönteisesti ja puolet taas kielteisesti. Osa vastaajista kertoi pitävänsä sopivampina esimerkiksi sanoja erilaiselta, toiselta ja muulta.
Kokonaisuudessaan kyselyn vastaajat suhtautuivat samankaltaisesti eri kuin ‑rakenteeseen kuuluvaan ja itsenäiseen eri-sanaan. Enemmistö koki taipumattoman eri-sanan luontevaksi, kun taas taipuvaan muotoon vastaajat suhtautuivat vaihtelevammin.
Lopuksi
Eri-sanan yleiskielen vastaisen käytön hyväksyttävyys vaihtelee kyselyn perusteella lauseenjäsentehtävien ja sijamuotojen mukaan. Suurin osa kyselyn vastaajista koki eri-sanan taivuttamisen epäluontevaksi: ”Monet muodot kuullostavat jopa ihan hulluilta. Eri-sana ei esiinny minun kielessäni oikeastaan ikinä taivutettuna. Käytän jotain muuta sanaa, jos eri sellaisenaan ei toimi.” Moni vastaaja totesikin käyttävänsä esimerkiksi erilainen-sanaa sellaisissa tilanteissa, joissa jotkut puhekielisesti taivuttavat eri-sanaa.
Toisaalta eri-sanan taivutuskin sai hieman kannatusta. Kyselyyni osallistuneiden mielestä taivutus on luontevampaa sanan ollessa predikatiivin (esim. mausteet ovat erit) tai predikatiiviadverbiaalin (esim. mauste maistuu eriltä ~ erille) asemassa kuin substantiivin edellä määritteenä (esim. erit mausteet). Luontevimmaksi poikkeamaksi yleiskielestä vastaajat kokivat kuitenkin eri-sanan taipumattoman käytön: tällöin sana esiintyy taipumattomana itsenäisenä predikatiivina (esim. vaikuttava aine on eri) tai eri kuin ‑rakenteeseen kuuluvana predikatiivina (esim. työllisyystilanne on eri kuin ennen pandemiaa).
Östberg, Reeta 2023: Taipumattoman eri-adjektiivin morfologisesti ja syntaktisesti innovatiivisen käytön luontevuus. Kandidaatintutkielma. Oulun yliopiston suomen kielen oppiaine. https://urn.fi/URN:NBN:fi:oulu-202302031104(avautuu uuteen ikkunaan, siirryt toiseen palveluun)
Lähteitä ja lisäluettavaa
Hakulinen, Auli – Karlsson, Fred 1979: Nykysuomen lauseoppia. Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura.
Hakulinen, Auli – Vilkuna, Maria – Korhonen, Riitta – Koivisto, Vesa – Heinonen, Tarja Riitta – Alho, Irja 2008: Iso suomen kielioppi. Verkkoversio. Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura. https://scripta.kotus.fi/visk(avautuu uuteen ikkunaan, siirryt toiseen palveluun)
Korhonen, Riitta 2022: ”Asia on eri” – yleiskielitalkoiden satoa. – Kielikello 2/2022. https://www.kielikello.fi/-/-asia-on-eri(avautuu uuteen ikkunaan, siirryt toiseen palveluun)
Ojutkangas, Krista – Larjavaara, Meri – Miestamo, Matti – Ylikoski, Jussi 2009: Johdatus kielitieteeseen. Helsinki: WSOY.
Palander, Marjatta 2006: Asia ei ole ”eri”. – Kielikello 1/2006. https://kielikello.fi/asia-ei-ole-eri/(avautuu uuteen ikkunaan)
Poutanen, Lyydia 2019: Taipumattoman taivutusta. Eri-adjektiivin sijataivutus Suomi24-aineistossa. Kandidaatintutkielma. Tampereen yliopiston informaatioteknologian ja viestinnän tiedekunta. https://urn.fi/URN:NBN:fi:tuni-201910284133(avautuu uuteen ikkunaan, siirryt toiseen palveluun)
Räikkälä, Anneli 1986: Eri. – Kielikello 3/1986. https://www.kielikello.fi/-/eri(avautuu uuteen ikkunaan, siirryt toiseen palveluun)
Shore, Susanna 2020: Lauseita ja vesinokkaeläimiä. Perinteisestä funktionaaliseen lauseoppiin. Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura.
Vilkuna, Maria 2000: Suomen lauseopin perusteet. Helsinki: Edita.