Erikoiskielistä yleiskieleen – termeistä sanoiksi

Termit ovat erikoiskieliin kuuluvien käsitteiden nimityksiä. Yleiskielen sanoista poiketen termeille on luonteenomaista merkityksen tarkkarajaisuus. Termit kuvaavat tarkasti määriteltyjä käsitteitä, joiden sisältöön termin käyttöyhteys ei vaikuta. Yleiskielen sanojen merkitys on termejä väljempi, sillä perusmerkityksen lisäksi sanoilla on usein käyttöyhteyden mukaan saadut lisämerkitykset tai vivahteet. Yleiskielen sanat siis usein täsmentyvät käyttöyhteyden mukaan.

Tarkkojen termien tarkoituksena on taata se, että erikoisalalla työskentelevät ihmiset ymmärtävät toisiaan oman alansa viestintätilanteissa. Esimerkiksi leikkaussalissa on tärkeää, että erilaisilla veitsillä on oma yksiselitteinen nimityksensä, jotta leikkaukseen osallistuvat tietävät, mitä välineitä leikkausta suorittava lääkäri kulloinkin tarkoittaa.

Onko kännykässä kenttää?

Erikoiskielet eivät ole yleiskielestä eriytyneitä kielimuotoja, vaan yleiskielen ja erikoiskielten välillä on vuorovaikutussuhde, joka elää koko ajan. Erikoiskielten termejä siirtyy yleiskieleen samalla kun yleiskielen sanoja otetaan erikoiskielten termeiksi. Erikoisalojen termeihin törmääkin yhä useammin myös arkielämässä esimerkiksi tiedotusvälineiden, erilaisten käyttöohjeiden tai vaikkapa televisiosarjojen kautta.

Joiltakin erikoisaloilta termejä siirtyy muita aloja helpommin yleiskieleen. Uudet alat, kuten tietotekniikka ja tietoliikenne, ovat tuoneet runsaasti uutta sanastoa jokapäiväiseen kielenkäyttöömme. Nykyään yli puolet suomalaisista on tavoitettavissa sähköpostitse ja Internetiä käytetään paljon, vaikka vielä 1990-luvun puolivälissä nämä olivat monille tuntemattomia palveluita.

Uusia erikoiskielisiä ilmauksia siirtyy yleiskieleen runsaasti, ja usein ilmauksia käytetään ikään kuin niiden merkitys ilman muuta tunnettaisiin. Näin ei kuitenkaan yleensä ole, sillä kun erikoiskieliset ilmaukset siirtyvät yleiskieleen, niiden erikoiskielinen merkitys usein hämärtyy. Maallikon kyky ymmärtää käsitteen taustalla oleva ilmiö on rajallisempi kuin alan asiantuntijan, jolloin käsitteen sisältö usein yksinkertaistuu ja saa maallikoiden käytössä ”yleiskielisen” merkityksen.

Matkapuhelimen käyttäjien kuulee usein sanovan, ettei puhelimessa ole kenttää. Tällöin viitataan siihen, ettei puhelimella saada yhteyttä tai kuuluvuus on huono, eikä puhelimen näytössä näy ”palkkeja”. Puhelimen näytössä ”palkit” ilmaisevat käytettävissä olevan kentän voimakkuuden. Tekninen ilmiö kentän voimakkuus tarkoittaa matkaviestinverkon tukiaseman radiolähetteen aiheuttamaa sähkökentän voimakkuutta. Käsitteet kentän voimakkuus, tukiasema ja radiolähete tuskin kuitenkaan ovat monelle tuttuja. Vaikka maallikko siis käyttää teletekniikan termiä kenttä asianmukaisessa yhteydessä, termin taustalla olevan käsitteen sisältö voi jäädä hämäräksi.

Yöllä ankaraa hallaa

Sääennusteissa käytetään meteorologian alan kieltä, sääkieltä¹. Vaikka sääkieli onkin erikoiskieltä, sen ilmaukset kuuluvat jokapäiväiseen elämään, eikä niitä helposti mielletä alan erikoiskieleen kuuluviksi. Tämä johtuu tuttuuden lisäksi siitä, että monet ilmaukset ovat käytössä myös yleiskielessä. Sääkielen termien merkitykset eivät kuitenkaan aina vastaa yleiskielen merkityksiä. Joidenkin säätermien merkitys poikkeaa sanojen yleiskielisestä merkityksestä. Näiden ilmausten tunteminen auttaa säätiedotusten ymmärtämisessä.

Helsingin Sanomien yleisönosastossa käytiin vuosi sitten keväällä keskustelua sääkieleen kuuluvien ilmausten halla ja yöpakkanen eroista. Keskustelun aloitti suomen kielen emeritusprofessori Osmo Ikola, joka halusi tietää, mikä ero näillä ilmauksilla sääkielessä on. Alaa tuntematon maallikko mieltää sanat synonyymeiksi. Samoin tekee suomen yleiskieltä kuvaava Suomen kielen perussanakirja, jossa halla-sana selitetään seuraavasti:

Pakkanen on selitetty Perussanakirjassa seuraavasti:

Perussanakirjan selitys kertoo, ettei sanojen välillä ole yleiskielessä selvää merkityseroa. Ainoana erona voidaan pitää sitä, että hallaa esiintyy ainoastaan kasvukauden aikana, pakkasta muulloinkin.

Meteorologian alalla lämpötilaa ilmaisevat yöpakkanen ja halla ovat termejä, joilla viitataan kahteen eri käsitteeseen. Käsitteiden välinen ero perustuu mittauskorkeuteen, jolta lämpötilahavainto tehdään. Ilmatieteen laitoksen mittausasemilla lämpötilaa mitataan kahdelta eri korkeudelta: kahden metrin korkeudelta ja maanpinnan läheisyydestä noin viiden sentin korkeudelta.

Termiä halla käytetään, kun ns. termisellä kasvukaudella² maanpinnan läheisyydessä lämpötila laskee yöllä nollan alapuolelle. Tuolloin kahden metrin korkeudessa voi kuitenkin olla plusasteita, sillä öisin lämpötila on maanpinnan lähellä aina alempi kuin kahden metrin korkeudessa olevassa mittauskojussa. Kasvukaudella tämä ero on keskimäärin 3 astetta, mutta kesäaikana lämpötilaeron on havaittu olevan suurimmillaan jopa 10 astetta. Kun lämpötila maanpinnan tasolla laskee alle –4 asteen, puhutaan ankarasta hallasta. Yöpakkasella sen sijaan tarkoitetaan sitä, kun termisen kasvukauden aikana maanpinnan yläpuolella, kahden metrin korkeudessa yöllä mitattu alin lämpötila on nollan alapuolella. Jos on yöpakkasta, on aina myös hallaa, vaikka sitä ei ennusteissa yleensä mainita erikseen. Etelä-Suomessa hallaa esiintyy kasvukaudella – toukokuun ja syyskuun välisenä aikana – keskimäärin yli kaksi kertaa niin usein kuin yöpakkasia.

Sääennusteiden kieltä ja kielen ymmärrettävyyttä tutkineen Minna Harmasen mukaan sääkielen ymmärrettävyyden ongelmat ovat ennen kaikkea sanastollisia. Sääkielessä käytetyt ilmaukset ovat yleensä – edellä esitetyn tavoin – tuttuja yleiskielen sanoja, mutta ilmauksilla on sääkielessä erikoiskielinen merkitys, joka poikkeaa yleiskielisestä merkityksestä. Ihmiset kuitenkin yleensä tulkitsevat sääennusteita yleiskielen pohjalta, koska he eivät tunne ilmausten meteorologisia merkityksiä, ja tämä aiheuttaa ongelmia ennusteiden ymmärtämisessä.

Sääennusteiden ymmärrettävyyttä voi Harmasen mukaan vaikeuttaa myös termien monitulkintaisuus. Esimerkiksi termi etelätuuli, jolla sääkielessä viitataan etelästä puhaltavaan tuuleen, voidaan tulkita joko niin, että tuuli puhaltaa etelästä tai että se puhaltaa etelään. Myös ilmausten väliset aste-erot hankaloittavat ymmärtämistä: ilmauksista verrattain selkeä ja puolipilvinen ei selviä, kumpi on kirkkaampi sää. Ilmausten merkitykset voivat myös olla osittain päällekkäisiä (esim. melko selkeää, puolipilvistä ja melko pilvistä), mikä osaltaan vaikeuttaa niiden erottamista toisistaan. Ymmärtämistä hankaloittaa myös se, etteivät käsitteiden väliset suhteet käy ilmi ennusteista. Vaikka käsitteiden taustalla onkin looginen käsitejärjestelmä, ei ennusteiden perusteella pystytä välttämättä hahmottamaan käsitteiden kuurosade, kuuroittainen sade ja ajoittainen sade suhdetta.

Sääkielestä ja siinä käytetyistä ilmauksista löytyy lisätietoa Ilmatieteen laitoksen www-sivuilta osoitteesta http://www.fmi.fi/saa/index_4.html.

Muita ongelmallisia termejä

Elintarvikealan piiriin kuuluvia ilmauksia lisäaine ja säilöntäaine käytetään yleiskielessä joskus toistensa synonyymeinä, vaikka kyseessä on kaksi eri käsitettä, jotka ovat hierarkkisessa käsitesuhteessa keskenään. Yläkäsitteellä lisäaine (synonyyminä elintarvikelisäaine) tarkoitetaan elintarvikkeen ainesosaa, joka vaikuttaa säilyvyyteen, väriin, makuun, hajuun, rakenteeseen tai muuhun vastaavaan ominaisuuteen tai helpottaa elintarvikkeen valmistusta. Säilöntäaine on lisäaineen alakäsite, sillä se on yhden tyyppinen lisäaine, joka vaikuttaa elintarvikkeen säilyvyyteen. Säilöntäaine suojaa elintarviketta mikro-organismien aiheuttamalta pilaantumiselta.

Vielä jokin aika sitten termiä biodynaaminen viljely käytettiin yleiskielessä hyvin väljästi. Termillä viitattiin mihin tahansa luontoa säästävään viljelymuotoon, kuten luonnonmukaiseen viljelyyn. Nykyisin ihmisten tietoisuus erilaisista viljelymenetelmistä on lisääntynyt eikä termejä sekoiteta enää yhtä paljon keskenään.

Termillä biodynaaminen viljely tarkoitetaan antroposofisen maailmankatsomuksen soveltamista maatalouden eri tuotantoalojen käyttöön. Biologian sanakirjan mukaan ”menettelyn edellyttämään epätieteelliseen kokonaisvaltaiseen järjestelmään sisältyy terrestristen, maasta tulevien, ja kosmisten, avaruudesta vaikuttavien tekijöiden huomioon ottaminen”. Viljelyssä otetaan huomioon mm. taivaankappaleiden, kuten kuun, liikkeet. Luonnonmukainen viljely sen sijaan on sanakirjan mukaan kasvi- ja eläinperäisten elintarvikkeiden tai niiden raaka-aineiden tuottamista ilman keinotekoisia lannoitteita tai muita lisäaineita. Biodynaaminen viljely muistuttaa luonnonmukaista viljelyä, koska siinäkään ei käytetä tekolannoitteita eikä teollisia torjunta-aineita.

Maistuisiko tortilla?

Suomalainen ruokakulttuuri on muuttunut selvästi viime vuosina. Eri maiden ruokakulttuurit ovat tulleet entistä tutummiksi, ja olemme poimineet maailmalta uusia vaikutteita omiin ruokailutottumuksiimme. Pasta ja riisi ovat jo vuosia korvanneet perunan käyttöä, ja pitsan voinee nykyisin luokitella perusruuaksi. Uudempia tuttavuuksia ovat perinteisten pannu- ja suodatinkahvin rinnalle tulleet erikoiskahvit, kuten espresso, cappuccino, caffè latte ja café au lait.

Suomalaisen keittiön uudet ilmiöt kartuttavat luonnollisesti myös alan sanastoa. Samalla kun kansainväliset tottumukset ja trendit maustavat perinteisiä ruokailutottumuksiamme, rikastuttavat monet uudet ruokasanat myös yleiskieltämme. Mitä tunnetummasta ilmiöstä on kyse, sitä varmemmin nimitys on myös yleiskielisessä käytössä.

Texasin ja Meksikon ruoanlaiton perinteitä noudattaen tehty vahvamausteinen texmexruoka on kasvattanut suosiotaan viime vuosina selvästi. Yhä useampi suomalainen on syönyt chili con carnea tai maistanut burritoja tai tacoja. Yleiskielessä texmexkeittiön nimet menevät kuitenkin välillä sekaisin. Esimerkiksi tortilla-sanalla viitataan usein mihin tahansa täytettyyn maissi- tai vehnäleipään, vaikka ruoka-alan erikoiskielessä näillä jokaisella ruokalajilla on omat nimensä; ja meksikolaisella tortillalla tarkoitetaan pelkästään lehdenohutta, pyöreää vehnä- tai maissileipää³.

Tortillasta voidaan valmistaa erilaisia ruokalajeja, kuten burritoja, enchiladoja ja fajitaksia. Burritolla, jonka synonyyminä tortilla-sanaa useimmiten virheellisesti käytetään, tarkoitetaan rullaksi käärittyä, usein liha-, papu- tai kasvistäytteistä vehnä- tai maissitortillaa. Enchilada sen sijaan on täytetty ja rullattu tortilla, joka päällystetään kastikkeella ja kuorrutetaan uunissa. Burriton tavoin myös fajitas-ateria sisältää tortillan ja täytteitä, mutta eroaa burritosta siinä, että ruokailija täyttää ja kokoaa fajitaksen itse.

Maallikon näkökulma mukaan

Edellä esiteltyjen erikoisalojen termistöä käytetään laajasti myös erikoisalan ulkopuolella. Tällaisilla erikoisaloilla on erityisen tärkeää, että alan termistö on ymmärrettävää myös muille kuin alan asiantuntijoille. Jotta erikoisalasta ja sen ilmiöistä voitaisiin puhua ymmärrettävällä yleiskielellä, tulisi erikoiskielen termien olla tarkkaan harkittuja ja mielellään omakielisiä.

Erikoiskielen ja yleiskielen välinen suhde olisi hyvä ottaa huomioon jo uusia termejä luotaessa. Jos on ennakoitavissa, että nimettävä käsite tulee siirtymään yleiskieliseen käyttöön, kannattaa käsitettä nimettäessä esiin tulleita termivaihtoehtoja tarkastella hyvän termin kriteerien lisäksi myös maallikon näkökulmasta.

¹ Sääkieli on Minna Harmasen (1998) käyttämä ilmaus, jolla hän viittaa sääsanojen (sääilmiöitä ja säätilaa kuvailevien sanojen) lisäksi myös sääennustetekstien rakenteeseen, syntaksiin ja muuhun ennusteissa käytettävään sanastoon.

² Termisellä kasvukaudella tarkoitetaan sitä aikaa vuodesta, jolloin vuorokauden keskilämpötila on pysyvästi +5 asteen yläpuolella.

³ Tortilla tarkoittaa espanjalaista täytettyä munakasta.

Johanna Suomalainen työskentelee Tekniikan Sanastokeskuksessa eli TSK:ssa, joka on erikoisalojen termien ja termityön asiantuntija.

Kirjallisuutta

Biologian sanakirja (2001). Toim. Rauno Tirri, Juhani Lehtonen, Risto Lemmetyinen, Seppo Pihakaski & Petter Portin. Otava, Keuruu.

Harmanen, Minna (1998). Heikkoa tuulta, vaihtelevaa pilvisyyttä ja enimmäkseen poutaa. Lämpötila 5...7 astetta. Sääennusteiden sanastoa ja tekstilajin piirteiden analyysia. Pro gradu -työ. Helsingin yliopisto.

Jolkkonen, Lena & Järvensivu, Tarja (1995). Elintarvikelisäaineiden minisanasto. Terminfo 6/1995.

Matkaviestinsanasto (2001). Toim. Tekniikan Sanastokeskus ry. Finnet Focus, Forssa.

Niemikorpi, Antero (1996). Liekepostista tuikeilmaisimeen ja sulhasesta kuraenkeliin. Erikoiskielten rakenteellisesta ja tyylillisestä vaihtelusta. Vaasan yliopisto, Vaasa.

Nordlund, Anneli (2001). Hallaa lähempänä maanpintaa, pakkasta vähän ylempänä. Helsingin Sanomat 24.5.2001.

Nykänen, Olli (1997). Mitä TSK sanoo hyvistä ja huonoista termeistä ja milloin? Terminfo 1/1997.