Sana eri kuuluu suomen kielen taipumattomien adjektiivien pieneen ryhmään; muita siihen kuuluvia ovat aika, ensi, joka (joka kerralla), kelpo, melko, pikku, tosi ja viime. Näitä ei siis koskaan taivuteta pääsanansa mukaan. Ei esimerkiksi sanota: ”Koulussa samasta opetuksesta hyötyvät eri oppilaat erissä määrin.” Tässäkin eri jää taipumatta: ”– – eri määrin.”
Eri-sanan tavallinen merkitys on Nykysuomen sanakirjan mukaan ’erillinen, erityinen’, joskus: ’oma, itsenäinen, toinen’, ja se on siten merkitykseltään sellaisten sanojen kuin yksi, sama ja yhteinen vastakohta. Sanan tavallista käyttöä kuvaavat esimerkit
Se vaihtelee maan eri osien, erilaisten kasvupaikkojen ja eri lajienkin kesken.
Kukin anomus eri asiakirjana.
Joskus eri-sanaa tuntuu käytetyn turhaankin. Silloin kun kenenkään mieleenkään ei tulisi, että voisi olla kysymys samasta asiasta tai kun ’erillisyys’ on ilmaistu jollakin muulla sanalla, on tarpeetonta tähdentää itsenäisyyttä. Muutama esimerkki:
Konepajan tuotannossa on 17 vuoden aikana ollut kymmenen eri henkilövaunutyyppiä.
Heistä 950 oli Unifilin sotilaita ja huoltojoukkoja 11 eri maasta.
Kaikkiaan Rantasipillä on Suomessa 12 eri hotellia, ja hotelliketjulla on vireillä laajennuksia tai rakentaminen neljässä eri hotellissa.
Eivät nämäkään virkkeet kielenvastaisia ole, mutta jonkinlaisen inflaation kourissa ne ovat. Jos jotain sanaa käytetään tarpeettomasti, sen ilmaisuvoima oikeassa ympäristössä saattaa heiketä.