Ylen ruotsinkielinen kanava (FST) esittää Suomen televisiossa mainiota Strömsö-sarjaa, joka on noussut jonkinlaiseen kulttimaineeseen myös suomenkielisen väestönosan keskuudessa. Sateellakin aurinkoiset strömsöläiset askartelevat, tekevät pieniä puutöitä, laittavat ruokaa ja harrastavat muuta kotoilua idyllisessä saaristolaismaisemassa. Ohjelman luoma kepeä tunnelma ottaa valtaansa ja saa katsojankin uskomaan kykyihinsä. Kotivastaanottimien ääressä mikään ei kuitenkaan mene niin kuin Strömsössä.
Sarjaa katsellessa mieleen tulee kaikenlaisia hupsutuksia, kuten itse tehdyt joulukortit. Mikä voisi mennä pieleen, kun Strömsön Leeltäkin homma sujuu käden käänteessä ja suitsait sukkelaan? Kotioloissa hanke karahtaa tietenkin karille. Kirjakaupan valmiskorttivalikoima alkaa houkuttaa, kun tuntien uurastuksen jälkeen valmiina on kaksi suttuista korttia ja koira on syönyt kiilleliiman.
Urhea yritys nikkaroida linnunpönttö keväisiä muuttomatkalaisia varten ei sekään mene torveen tai osu nappiin. Tuloksena on ensiapureissu, kun naulapistoolin käsittely ei olekaan niin helppo nakki kuin puuseppä Jimin tottuneista otteista voisi kuvitella. Mönkään menee kotosalla myös Paul-kokin ihan helppo vaniljakastike. Ammattilaiselta kaikki sujuu kuin tanssi, mutta tavallinen harrastelija saa aikaan kattilallisen harmaata kittiä, joka ei kelpaa koirallekaan – ja sille sentään maistui kiilleliimakin.
Strömsön säröttömäksi hiottu utopia ja rosoinen todellisuus eivät tunnu kohtaavan. Aikaisemmin sama ristiriita on todettu elokuvien ja tosielämän välillä. Kun ennen epäonnistumisen hetkellä tokaistiin, ettei mennyt niin kuin elokuvissa, manataan tätä nykyä, että ei mennyt niin kuin Strömsössä. Toisaalta jos asiat menevät putkeen, ne menevät kuin elokuvissa tai nyttemmin kuin Strömsössä.
Elokuvavertaus on niin vakiintunut, että se löytyy Kielitoimiston sanakirjasta: Kaikki sujui kuin elokuvissa. Strömsöllä on vielä pitkä matka sanakirjaan, mutta sanonnan sattuvuudesta ja ilmaisuvoimasta kertoo sen hurja suosio esimerkiksi internetissä.
Sutkauksen mukaan on nimetty Facebook-sivusto, jossa kuka tahansa voi jakaa surkeimmat riman alituksensa toisten epäonnisten kanssa. Samaa ajatusta hyödyntää myös Taina Kinnarin kirja Ei menny niinku Strömsössä. Vaikka asiat joskus menevät penkin alle, päin prinkkalaa, aivan myttyyn tai kerta kaikkiaan plörinäksi, voi itselleen nauraa hyväksyvästi. Tuskin Strömsössäkään kaikki menee tuubiin kertaotolla.