Oikeinkirjoitus ja kielioppi
Tulivatko aamulehdet yhtenä ryppäänä?
Esko Koivusalo
Näkyy syntyneen kaksi koulukuntaa: toisen mukaan aamulehdet tulivat luukusta ”yhtenä rypäänä”, toisen mukaan ”yhtenä ryppäänä”. …
Taivutus ja johtaminen
Älä paru, älä kiru!
Riitta Eronen
Kielemme leimallisimpiin ominaisuuksiin kuuluu astevaihtelu. Yksinäiskonsonantit t, p ja k voivat edustaa sekä vahvaa että …
Taivutus ja johtaminen
”Ketä se oli kun pölli mun kirjan”
Matti Vilppula
Eräs viime kevään abiturientti kuvaili ylioppilasaineessaan sairaalatyötä mm. näin: ”Aamulla keräillään sängystä yön aikana putoilleet …
Taivutus ja johtaminen
Keskeinen – keskinen, puoleinen – puolinen
Matti Sadeniemi
SKS:n kielivaliokunnan työjaosto otti käsitelläkseen sanaparit keskeinen – keskinen ja puoleinen – puolinen, joiden käytössä …
Merkitys
”Missä lienee koittaa huomen?” Potentiaalin ongelmia
Anneli Räikkälä
Teonsanojen tapaluokista potentiaali eli mahtotapa näyttää tuottavan kirjoittajille päänvaivaa, ainakin kielitoimistoon esitetyistä kysymyksistä päätellen. Ongelmallista tuntuu olevan potentiaalin muodostus, esimerkiksi onko oikein sanoa tullenee ja päätettänee ja miten käytetään lienee-verbiä. Tässä kirjoituksessa erikoistutkija Anneli Räikkälä käsittelee potentiaalin muodostusta ja vähän käyttöäkin.
Oikeinkirjoitus ja kielioppi
Miksi ylti ja ylsi mutta ei tieti ja tiesi
Klaus Laalo
Suomen yleiskielessä on teonsanojen menneen ajan muodoissa toisaalta valittavissa ti- ja si-loppuisia rinnakkaismuotoja, esimerkiksi siinti ja siinsi, ylti ja ylsi, mutta toisaalta esiintyy vaihtelemattomasti jompikumpi imperfekti, esimerkiksi kynti, sieti, tiesi ja tunsi. Tämän vaihtelun taustasta ja yleiskielessä käytettävistä muodoista kirjoittaa filosofian tohtori Klaus Laalo, jonka väitöskirja käsittelee tätä imperfektimuotojen vaihtelua.
Taivutus ja johtaminen
Saako olla viintä? Eräitä sanantaivutuksen poikkeamia
Maija Länsimäki
Alkoholipitoisen rypälejuoman nimitys viini taipuu yksinkertaisella tavalla: viinin, (lasillinen) viiniä, (erilaisia) viinejä jne. Jo ainakin 1970-luvun alussa saattoi kuitenkin kuulla ja nähdä poikkeuksellisen partitiivimuodon ”viintä”. Alkuaan ”viintä” on ollut jonkinlaista leikkipuhetta, kielenkäyttäjän sukkeluus. Se ei kuitenkaan tilapäismuodosteiden tapaan ole haihtunut taivaan tuuliin vaan on kielenhuoltajien vastustuksesta huolimatta jäänyt sitkeästi elämään ja on nykyisin monen kielitajussa aivan asiallinen, sävytön ilmaus. Mistä tämmöinen muoto on syntynyt, ja miksi se on saanut sijaa kielessä?
Taivutus ja johtaminen
Voiko puuttunut laskeutumislupa olla syyllinen? Attribuutin ja pääsanan ongelmia
Anneli Räikkälä
Radion aamu-uutisissa kerrottiin jokin aika sitten: ”Puuttuneen laskeutumisluvan vuoksi Finnairin kone pääsi lähtemään vasta illalla.” Ilmauksessa on jotakin nurinkurista. Siinä sanotaan koneen viivästymisen syyksi laskeutumislupa, mutta lupa määritellään puuttuneeksi. Miten puuttunut lupa voi mitään estää? Tällaisten ilmausten logiikkaa on syytä katsoa tarkemmin. Ne eivät nimittäin ole uutiskielessä eivätkä eräiden erikoisalojen teksteissä harvinaisia.
Rakenteet
Säätytalossa vai Säätytalolla?
Saara Welin
Kirjoittaja pysähtyy usein epätietoisena miettimään, pitäisikö kutsua yleisöä Karjalataloon vai Karjalatalolle, hotelli Aulankoon vai Aulangolle. Käytäntö horjuu joissakin nimissä, eikä kielitaju aina selvästi ohjaa jompaankumpaan taivutukseen. Tätä ongelmaa käsittelee seuraavassa nimitoimiston tutkija Saara Welin.
Paikannimet
Uudellamaalla, Vanhassakaupungissa ja Pitkälläsillalla
Aino Sinisalo
Adjektiivialkuisten paikannimien taivutuksen yleissääntönä on, että nimet taipuvat niin kuin asianomaisella paikkakunnalla paikallinen väestö on tottunut kutakin nimeä taivuttamaan. Sama nimi saattaa eri puolilla Suomea taipua eri tavoin. Vanhastaan nimiä on taivutettu ja taivutetaan yhä siten, että yhdysnimen molemmat osat ovat kongruenssissa eli mukautuneet samaan taivutukseen, esimerkiksi Isossakyrössä, Uudessakaupungissa. Tätä taivutustapaa on syytä edelleen noudattaa, siihenhän suomalainen korvamme on tottunut. Poikkeuksena on kuitenkin muutamia mukautumattomaan taivutukseen eli inkongruenssiin vakiintuneita nimiä, esimerkiksi Kaunissaaressa, Kylmäkoskella. Tällaisia taivutuskysymyksiä käsittelee nimitoimiston tutkija Aino Sinisalo tässä kirjoituksessa.
Paikannimet