Nimet
Pilvin vai Pilven – etunimien ja appellatiivien ristivetoa
Pirjo Mikkonen
Tämän vuosituhannen luonteeseen kuuluu toisaalta etsiä lapsille mitä oudoimpia vierasnimiä, toisaalta palata vanhoihin omankielisiin nimiin. Lapsilleen nimiä harkitsevien vanhempien isovanhemmat ja jopa isoisovanhemmat saavat nyt pieniä kaimoja. Kun nimeen sisältyy selvästi suomen kielen appellatiivi, törmätään tuon tuosta taivutusongelmiin.
Taivutus ja johtaminen
Uusitalon vai Uudentalon?
Pirjo Mikkonen
Miten taipuvat sellaiset sukunimet, joissa alkuosana on adjektiivi? Onko oikein sanoa ”Liisa Uusitalon auto suistui …
Kysyttyä
Etunimen valinta – haasteellista kielenkäyttöä
Arja Lampinen
Etunimen tehtävä on erottaa yksilöt toisistaan, mutta nimi kertoo paljon muutakin. Nimissä heijastuu mm. eri aikojen arvomaailma. Nimen valinta on tärkeä kielellinen teko. Seuraavassa kerrotaan, millaisia nimiä Suomessa on annettu viimeksi kuluneiden sadan vuoden aikana ja millaisin perustein ne on valittu.
Henkilönnimet
Etunimet Suomen nimikäytännössä ja lain kourissa
Eeva Maria Närhi
Suomessa tuli 1.11.1991 voimaan nimilaki. Aiemmin meillä oli ollut erikseen sukunimilaki ja etunimilaki vastaavine asetuksineen. Etunimet ovat jokaista lähellä, jokaisen tuntemia. Niitä koskeva laki ja vielä vähemmän lakiin tulleet uudistukset eivät sen sijaan näy olevan riittävästi tiedossa, aina eivät edes siellä, missä nimiviranomaiset tekevät ratkaisuja. Kotimaisten kielten tutkimuskeskuksen nimitoimiston toimistopäällikkö Eeva Maria Närhi selvittelee seuraavassa, millaisia kysymyksiä kenen tahansa nimenantajan tai nimiasioita ratkovan virkamiehen eteen saattaa tulla.
Henkilönnimet
Kenpä Sutta pelkäisi? Sukunimien taivutus
Eeva Maria Närhi
Miten taivutetaan sukunimeä Hohti? Entä nimiä Rautto ja Peitsi? Taivutetaanko niitä lainkaan? Tällaiset kysymykset tulevat …
Henkilönnimet
Päivien nimet
Eeva Maria Närhi
”Jos sammakonpoika Erkkinä elää, niin ruis Jaakkona helää.”
Henkilönnimet
Suomenkielisistä sukunimistä uuden nimilain tullessa voimaan
Eeva Maria Närhi
Uusi nimilaki muuttaa vähitellen tähänastista sukunimikäytäntöämme: nimet eivät enää ilman muuta periydy tai siirry tietyssä järjestyksessä toiselle, vaan määrätilanteissa on valittava milloin itselle, milloin lapselle nimi. Nimeä valittaessa on syytä pohtia esimerkiksi nimiehdokkaiden yleisyyttä, tunnettuutta, vierasperäisyyttä, nimen mahdollista esiintymistä myös etunimenä, nimen taivutusta ja oikeinkirjoitusta. Näitä kysymyksiä käsittelee Kotimaisten kielten tutkimuskeskuksen nimitoimiston toimistopäällikkö Eeva Maria Närhi, joka kuuluu suomen kielen ja nimistöntutkimuksen edustajana oikeusministeriön alaiseen nimilautakuntaan.
Henkilönnimet
Vieraiden nimien taivuttaminen
Raija Miikkulainen
Vieraat nimet ovat suomen kielessä yleensä sitaattilainoja. Ne kirjoitetaan ja äännetään alkukielen mukaisesti. Jos lainanantajakielen kirjoitusjärjestelmä on muu kuin meillä käytössä oleva latinainen, nimet muutetaan latinaiseen kirjoitusasuun, mutta ääntöasu säilyy alkukielen mukaisena. Vieraita kirjoitusjärjestelmiä on latinaistettu eri kielissä eri tavoin, mikä on hankaloittanut vieraiden nimien käyttöä. Nykyisin pyritään noudattamaan YK:n suositusta, jonka mukaan kutakin kieltä latinaistetaan kaikissa kielissä samalla tavoin, esimerkiksi kiinan kieltä pinyin-järjestelmän mukaan.
Taivutus ja johtaminen
Kostet-, Viirret-tyyppisten nimien taivutus
Eeva Maria Närhi
Suomessa on käytössä pieni määrä omakielisiä -et-loppuisia sukunimiä, sellaisia kuin Kostet, Pyörret, Viirret. Ne edustavat …
Taivutus ja johtaminen