Kysymys: Kokemukseni mukaan on mahdotonta opettaa tutkielman kirjoittajia käyttämään johdonmukaisesti yhdysmerkkiä ajatusviivana siten, että yhdysmerkin kahta puolta on tyhjät välit, esim. v. 1990 - 1999, 7 - 10-vuotiaat jne. Käytännössä esiintyy sellaisia merkintätapoja kuin ”1990-1999”, ”7-10 -vuotiaat” ynnä muita variantteja, joissa välien käyttö on normin vastaista. Kirjoittajat muistavat, että joskus lyhyen viivan yhteydessä pitää käyttää väliä, mutta kun ohjetta ei ole sisäistetty, välien käyttö on mielivaltaista.

Ohje yhdysmerkin ja sitä ympäröivien välien käytöstä ajatusviivana (viimeksi Kielikellossa 3/1998: Yhdysmerkki, ks. Lue myös) johtanee osaltaan myös siihen, että rajakohtailmausten rinnalla esiintyy sellaisia yhdyssanojen vääriä merkintätapoja kuin ”7 - vuotiaat”, ”7 -vuotiaat”, ”7- vuotiaat”.

Luulen, että sekaannukset vähenisivät, jos ajatusviivan voisi rajakohta- eli ääripääilmauksissa muitta mutkitta korvata lyhyellä viivalla ilman välejä, siis esim. v. 1990-1999, 7-10-vuotiaat. Näin käytännössä tapahtuukin yleisesti esim. tutkimuskirjallisuudessa.

Tällöinkin olisi vielä osattava jättää väli yhdysmerkin edelle, kun yhdyssanan määriteosa on useampiosainen, esim. pro gradu -tutkielma, mutta kokonaisuudessaan merkintätapojen virheet saattaisivat vähentyä.

Kannattaisiko tähän yhdysmerkki - ajatusviiva-ongelmaan harkita uusia ohjeita, joiden noudattaminen olisi nykyistä helpompaa? Kun käytäntö on erilainen esim. englannin kielessä, se on omiaan sotkemaan asiaa myös suomenkielisessä tieteellisessä kirjoittelussa.

Erkki Savolainen
Joensuun yliopisto
Savonlinnan opettajankoulutuslaitoksen suomen kielen lehtori

 

Vastaus: Ajatusviiva on yhdysmerkkiä pitempi vaakaviiva. Kielikellon kuten myös standardin ”Numeroiden ja merkkien kirjoittaminen” (SFS 4175) ohje ajatusviivan käytöstä lähtee siitä, että omissa käyttöyhteyksissään ajatusviiva on aina ensisijainen. Se korvataan yhdysmerkillä vain pakottavissa tilanteissa, esimerkiksi kirjoituskoneella kirjoitettaessa. Tämä sanotaan myös Kielikellossa 3/1998: Ajatusviiva – ja —, ks. Lue myös. Tutkielmat kirjoitetaan nykyään lähes poikkeuksetta tekstinkäsittelylaitteilla, joten ajatusviivan käytön opetus on tärkeää. Yhdysmerkkiä ei pitäisi käyttää ajatusviivan korvikkeena, ellei sen tuottaminen ole teknisesti mahdotonta.

Ajatusviiva sisältyy tekstinkäsittelylaitteiden merkistöihin, mutta sillä ei ole näppäimistössä omaa näppäintä. Pystyäkseen kirjoittamaan ajatusviivan tekstinkäsittelylaitteella kirjoittajan on tiedettävä, miten se teknisesti tapahtuu. Temppu ei ole vaikea, mutta se on tunnettava – ja siinä onkin usein ongelmaa kylliksi. Tietoa kyllä on, mutta se pitää osata etsiä erilaisista ohjelmien käsikirjoista. Useimmilla työpaikoilla lienee nykyään mikrotukihenkilö tai joku muu atk-yhteyshenkilö, jolta käyttäjä voi tiedustella ratkaisua teknisiin pulmiin. Koneet on tehty palvelemaan ihmistä: käyttäjä ei saa alistua siihen, että kone estää häntä kirjoittamasta niin kuin hänen äidinkielensä oikeinkirjoitusnormit edellyttävät. Jos tekstinkäsittelyohjelmalla ei voi tuottaa jotakin kielen kirjoittamisessa tarvittavaa merkkiä, vika on vain ohjelmassa (ja sen tekijöissä), ei merkissä, kielessä tai käyttäjässä!

Vielä vinkiksi: Windowsissa lyhyen ajatusviivan eli miinusmerkin näppäinyhdistelmä on alt 0150 (käytetään näppäimistön oikeassa reunassa olevia numeronäppäimiä), MacIntoshissa alt -. Pitkän ajatusviivan saa Windowsissa komennolla alt 0151, MacIntoshissa näppäillään alt shift -. Tämän tiedon löysin Markus Itkosen uudesta kirjasta ”Typoteesejä. Tarkan typografian opas” (1999, RPS-yhtiöt); komennot toimivat ainakin nykyisissä ohjelmissa. Itkosen kirjassa on muutakin hyödyllistä tietoa tekstin ulkoasuun liittyvistä yksityiskohdista, mm. kirjaintyyleistä, otsikoista ja tehostekeinoista.

Ulkoasultaan huoliteltu teksti osoittaa kohteliaisuutta vastaanottajaa kohtaan, ja samalla se rakentaa kuvaa lähettäjästä. Viivojen pituudet, sisennykset ja muut asettelut eivät siksi ole aivan yhdentekeviä.

Sari Maamies