Kysymys
Äitienpäivä lähestyy. Miksi sanotaan monikossa äitienpäivä, mutta isänpäivä onkin yksikkömuodossa?
Vastaus
Yksi syy voi olla siinä, että äitienpäivä on sanana ja käsitteenä paljon vanhempi kuin isänpäivä. Eri aikoina on ollut erilaiset tavat muodostaa tämäntyyppisiä yhdyssanoja.
Nykyajan näkökulmasta olisi tietenkin tasa-arvoista, jos puhuttaisiin tasapuolisesti ja symmetrisesti äitienpäivästä ja isäinpäivästä tai sitten äidinpäivästä ja isänpäivästä. Toistaiseksi viralliset nimitykset ovat kuitenkin ennallaan.
Voisiko isänpäivä-sanan korvata isäinpäivällä tai isienpäivällä? Ehkä näin olisi jo tehtykin, ellei uudistukseen kytkeytyisi omanlaisiaan pulmia. Isienpäivän huono puoli on, että se olisi muodosteena kaksitulkintainen: siitä ei tiedä, onko se johdettu sanasta isi vai isä. Toki sekä isit että isät liittyvät päivän teemaan. Isäinpäivä saattaa puolestaan kuulostaa joidenkuiden korviin liiankin juhlavalta tai vakavahenkiseltä (vrt. pyhäinpäivä).
Toinen vaihtoehto olisi puhua molemmista yksikössä: äidinpäivä ja isänpäivä. On kuitenkin arveltu, ettei d:llinen äidinpäivä istuisi suuhun yhtä hyvin kuin tuttu, vakiintunut ja helposti ääntyvä äitienpäivä. Monelle meistä äiti-sanan genetiivi on äitin, äiren tms. (tai käytämme kokonaan toisia sanoja). Äidinpäivä voi kuulostaa pakotetulta ääntämykseltä.
Näitä kysymyksiä on selvitellyt ja kuvannut laajemmin Matti Vilppula vuonna 2002 Kieli-ikkuna-palstan kolumnissaan:
Yksi isä ja monta äitiä(avautuu uuteen ikkunaan, siirryt toiseen palveluun)