Etummainen ja taaimmainen

Superlatiivisten adjektiivien etumainen ja taimmainen oikeinkirjoitus on tuottanut kielenkäyttäjille vaikeuksia. Suomen kielen lautakunta hyväksyi vuonna 1999 niiden rinnalle myös kirjoitusasut etummainen ja taaimmainen, jotka kirjoitetuissa teksteissä jo olivat aivan tavallisia. (Tarkemmin Kielikellossa 4/1999, ks. Lue myös.)

Viimeisin

Vuonna 1999 suomen kielen lautakunta pohti myös sanan viimeisin käyttöä. Pitkäänhän opetettiin, ettei sitä pitäisi lainkaan käyttää. Viimeisin on muodollisesti adjektiivin viimeinen superlatiivi, mutta sille on kehittynyt itsenäinen merkitys ’toistaiseksi viimeinen’. Sanoilla viimeinen ja viimeisin on siis eri merkitys – samalla tavalla kuin vaikkapa englannin sanaparilla last ja latest. Lautakunta totesi merkityksenkehityksen ja sen, että viimeisin on tarpeellinen ja hyväksyttävä sana. (Tarkemmin Kielikellossa 4/1999, ks. Lue myös.)

Ulkomaalainen ja ulkomainen

Suomen kielen lautakunta otti vuonna 2001 kantaa kysymykseen, olisiko sanan ulkomaalainen käyttö adjektiivina hyväksyttävä. Sanaluokkien rajathan eivät muutenkaan ole aina selviä ja ehdottomia, ja varsinkin maalainen-loppuiset yhdyssanat voivat useimmiten olla sekä adjektiiveja että substantiiveja (vrt. vierasmaalainen). Ohjetta väljennettiin, mikä käytännössä tarkoittaa sitä, että sanan ulkomaalainen adjektiivista käyttöä substantiivin määritteenä etenkään ihmisistä puhuttaessa ei enää pidetä virheenä. Voidaan siis esimerkiksi puhua paitsi ulkomaisista myös ulkomaalaisista vieraista. (Tarkemmin Kielikellossa 3/2001, ks. Lue myös.)

Adjektiivien komparaatio

Suomen kielen lautakunta on Perussanakirjan toimituksen aloitteesta käsitellyt adjektiivien komparaatiota vuosina 1999 ja 2000. Lautakunta päätyi väljentämään eräiden adjektiivityyppien aiempia komparaatio-ohjeita siten, että tulevissa CD-Perussanakirjan versioissa voidaan antaa sanojen komparaatiomuodoille nykyistä useampia rinnakkaismuotoja. Samalla tavalla, kuin jo aiemmin on ollut mahdollista komparoida kiva-sanaa kahdella tavalla (kivampi, kivoin ~ kivempi, kivin), voidaan komparoida eräitä muita, esimerkiksi sanaa saita (saidempi, saidin ~ saidampi, saidoin). Useampitavuisten kka- ja kkä-loppuisten adjektiivien superlatiiviksi on aiemmin hyväksytty vain in-loppuinen muoto (esim. tanakka, tanakin), jonka rinnalle nyt hyväksyttiin oin-loppuinen (tanakoin).