Nimipäiviä vietetään Pohjanlahden molemmin puolin. Suomen ja Ruotsin nimipäiväkalentereilla on sama perusta, mutta kalenterit ovat kehittyneet osittain eri suuntiin sen jälkeen, kun Suomesta tuli 1800-luvun alussa Venäjän alainen suuriruhtinaskunta ja 1900-luvulla itsenäinen valtio. Niinpä joitakin nimipäiviä vietetään Suomessa ja Ruotsissa samana päivänä, kun taas osa yhteisistä nimistä on sijoitettu kalentereissa eri päiville.
Ruotsin valtion nimipäiväkalenteri
Ensimmäisten nimipäiväkalenterien taustalla olivat keskiaikaiset pyhimyskalenterit – niistä ovat jääneet nykyisiin kalentereihin muun muassa Lucian (13. joulukuuta) ja Johanneksen (24. kesäkuuta) muistopäivät. Ruotsin valtakunnassa julkaistuihin kalentereihin lisättiin 1600-luvulla ensin raamatullisia nimiä (esimerkiksi Adam ja Ester), ja vähitellen osa pyhimysten nimistä korvattiin ruotsalaisilla nimillä. Vuonna 1747 Ruotsin kuninkaallinen tiedeakatemia (Kungliga Vetenskapsakademien) sai yksinoikeuden almanakkojen julkaisemiseen. Ajan mittaan nimipäiväkalenteriin otettiin lisää raamatullisia nimiä (esim. Aron, Gabriel) sekä kuningasperheen käyttämiä nimiä (esim. Gustav, Lovisa) ja myös muutamia tuolloin muodissa olleita eurooppalaisia nimiä.
Ennen 1900-lukua nimipäiväkalenteriin tehtiin vain muutamia pienempiä uudistuksia, mutta vuonna 1901 ruotsinruotsalainen kalenteri uudistettiin perusteellisesti. Kalenterista poistettiin suuri osa pyhimysten nimistä ja kirkollisista merkkipäivistä, ja siihen lisättiin noin 170 nimeä. Esimerkiksi Hilarius-nimen tilalle tuli Hilding, Hippolituksen tilalle Hillevi ja Narcissus-nimen päivälle Viola.
Vuoden 1901 nimipäiväkalenteri oli Ruotsissa voimassa suurin piirtein sellaisenaan vuoteen 1972 asti, jolloin tiedeakatemia menetti almanakkaerioikeutensa. Sen jälkeen kuka tahansa sai alkaa julkaista almanakkoja, ja suuret almanakkakustantamot tekivätkin omia nimipäiväkalentereitaan. Vuonna 1986 eräs kustantamo julkaisi kalenterin, jossa oli kunkin päivän kohdalla kolme nimeä, mutta vuoden 1993 perusteellisesti uudistetussa kalenterissa palattiin kahteen nimeen päivää kohti. Samalla Ruotsin akatemia julkaisi oman almanakkansa (Akademialmanackan), joka sisälsi vain yhden nimen päivää kohti.
Kilpailevat kalenterit tekivät nimipäivänvietosta Ruotsissa melkoisen sekavaa. Sen vuoksi perustettiin eri sidosryhmien edustajista koostuva nimiluettelotoimikunta (Namnlängdskommittén); nimiluettelo (ruots. namnlängd) on luettelo, jossa ovat mukana kaikki almanakkaan sisältyvät etunimet ja nimipäivät. Uudessa nimiluettelossa säilytettiin monet vuonna 1901 tehdyn uudistuksen nimistä, mutta luetteloon tehtiin myös useita muutoksia. Lisäksi toimikunta kokosi uuden nimipäiväkalenterin, jossa on yleensä kaksi nimeä kunkin päivän kohdalla. Kalenteria alettiin käyttää vuonna 2001. Se on tarkoitettu pitkäaikaiseen käyttöön, joten siihen on ajan mittaan tehty vain pienehköjä muutoksia.
Suomen nimipäiväkalenterit
Kun Suomesta tuli Venäjän suuriruhtinaskunta vuonna 1809, Turun akatemia sai yksinoikeuden julkaista almanakkoja Suomessa. Turun palon (1827) jälkeen yliopisto siirrettiin Helsinkiin, ja myös almanakkojen julkaisuoikeus siirtyi sinne. Yliopisto säilytti yksinoikeutensa vuoteen 1995 saakka, jolloin Suomi liittyi Euroopan unioniin. Helsingin yliopistolla on kuitenkin edelleen tekijänoikeus suomalaisiin nimipäiväluetteloihin.
Turun akatemia sai siis vuonna 1809 haltuunsa Ruotsin valtiossa käytössä olleen nimiluettelon, johon lisättiin vähitellen venäläisiä hallitsijanimiä (Alexander, Dagmar, Olga) sekä kansainvälisiä muotinimiä ja muita suosittuja nimiä (Aurora, Evert, August). Vuonna 1890 nimiluetteloon lisättiin muutamia suomalaistettuja vierasperäisiä nimiä, kuten Antero ja Inkeri, sekä ensimmäinen suomalainen nimi, Aino.
Vuoden 1908 suuressa uudistuksessa nimipäiväkalenteriin lisättiin 142 uutta nimeä, muun muassa pohjoismaiset Astrid, Björn ja Hulda. Vastaava määrä vanhentuneita pyhimysnimiä poistettiin, ja kolmisenkymmentä nimeä modernisoitiin (esim. Urbanus > Urban). Samalla nimiluetteloon lisättiin joukko suomalaisia nimiä (esim. Armas, Pellervo, Laina ja Suoma).
Suomessa oli pitkään vain yksi nimiluettelo, vaikka nimet saatettiinkin kirjoittaa osittain eri tavalla suomen- ja ruotsinkielisessä kalenterissa. Vuonna 1929 kieliryhmät saivat kuitenkin omat nimiluettelonsa. Suomalaiseen nimipäiväkalenteriin lisättiin tuolloin yli 200 nimeä (esim. Kaukomieli, Valio, Lauha, Päivikki), samalla kun ruotsalaisia nimiä poistettiin. Suomenruotsalaiseen kalenteriin lisättiin 152 uutta nimeä (esim. Anita, Folke ja Leif). Lisäksi siitä poistettiin 101 nimeä – lähinnä pyhimysnimiä sekä venäläisiä ja suomalaisia nimiä – ja lähes 30 nimeä vaihtoi paikkaa kalenterissa. Suomenruotsalaiseen nimiluetteloon jätettiin vain kuusi suomalaista nimeä: Aina, Helmi, Onni, Saima, Toini ja Väinö. Samalla kumpaankin kalenteriin hyväksyttiin yleisesti kaksi nimeä samalle päivälle, mikä lisäsi nimiluetteloon otettujen nimien määrää.
Suomen- ja ruotsinkieliset saivat omat nimiluettelonsa vuonna 1929.
Sen jälkeen, kun eri kieliryhmät saivat omat nimiluettelonsa, luetteloita on uudistettu kymmenkunta kertaa. Aluksi tehtiin suurempia uudistuksia. Esimerkiksi vuonna 1950 suomenruotsalaiseen nimipäiväkalenteriin lisättiin 95 nimeä (kuten Annika, Elis, Margit) ja suomalaiseen yli 100 nimeä (Ilpo, Veijo, Erja ja Minna).
1980-luvulta lähtien nimipäiväuudistukset ovat perustuneet yleisyyslaskelmiin, ja vuodesta 1995 lähtien niitä on tehty viiden vuoden välein. Viimeisin uudistus tulee voimaan vuonna 2025. Uudistuksen perustana käytetään suomalaisen ja suomenruotsalaisen väestön ensimmäisiä etunimiä. Vuoden 2025 uudistuksessa otetaan huomioon ne suomenkielisen väestön nimet, joilla on yli 500 kantajaa, ja ne ruotsinkielisen väestön nimet, joilla on yli 50 kantajaa.
Nimiluetteloihin ei oteta yleisistäkään nimistä yhdysnimiä (Sirkka-Liisa, Per-Erik) eikä erilaisia kirjoitusasuja nimistä, jotka ovat jo luettelossa ja lausutaan samalla tavalla (kuten Jenny ja Jenni, Nico ja Niko suomalaisessa nimiluettelossa sekä Christian ja Kristian suomenruotsalaisessa luettelossa). Suomenruotsalaiseen kalenteriin ei yleensä ole myöskään otettu perinteisiä suomalaisia nimiä, kuten Tuula ja Sami, joilla on nimipäivät suomalaisessa kalenterissa. Sama pätee myös toisinpäin.
Sen jälkeen, kun suomalainen ja ruotsalainen kalenteri ensin erotettiin toisistaan vuonna 1809 ja yhteinen suomalainen nimiluettelo lakkautettiin vuonna 1929, suomalaiset ja suomenruotsalaiset luettelot ovat kehittyneet osittain eri suuntiin. Yhtenäisyyden säilymiseksi pyritään kuitenkin ottamaan huomioon toisen nimiluettelon nimet, kun uusia nimiä sijoitetaan päivien kohdalle. Sen vuoksi nimi Fiona on suomenruotsalaisessa vuoden 2025 nimiluettelossa sijoitettu samalle päivälle kuin suomalainen Fiona. Vuodesta 2020 lähtien Selina ja Celina ovat viettäneet nimipäivää samana päivänä, ja vastaavasti Akselilla ja Axelilla on jo kauan ollut yhteinen nimipäivä. Suomalainen Edvin puolestaan viettää nimipäivää samana päivänä kuin Auvo, koska myös hänen ruotsinkielisellä kaimallaan on nimipäivä tuona päivänä. Suomenruotsin osalta otetaan uudistuksissa huomioon myös ruotsinruotsalainen nimipäiväkalenteri.
Ruotsinkielisten nimiluetteloiden erot
Suomenruotsalaisen ja ruotsinruotsalaisen nimiluettelon suurin ero on juridinen, koska Suomessa nimiluettelot omistaa Helsingin yliopiston almanakkatoimisto, mutta Ruotsissa tällaista erioikeutta ei enää ole. Siellä kuka tahansa saa julkaista almanakan, jossa on vaikkapa itse keksityt nimipäivät. Suuret kustantamot käyttävät kuitenkin Ruotsin akatemian nimiluetteloa, jolla on siten käytännössä virallinen status.
Ruotsin akatemian nimipäiväkalenterissa on enintään kaksi nimeä kunkin päivän kohdalla (poikkeus on 13. tammikuuta, jolloin nimipäiväänsä viettävät Kasper, Melker ja Baltsar). Suomalaisissa nimipäiväkalentereissa ei ole vastaavanlaisia rajoituksia. Esimerkiksi 24. kesäkuuta nimipäiväänsä viettävät suomenruotsalaiset Johannes, Johan, Jan, Janne, Jon, John, Johnny, Jens, Ian ja Jean. Ruotsin kalenterissa ei puolestaan ole yhtään nimeä tuon päivän kohdalla, koska se on kirkollinen merkkipäivä (Johannes Döparens dag eli Johannes Kastajan päivä).
Ruotsin akatemian verkkosivuilla on kuitenkin nimiluettelotoimikunnan kokoama laajennettu nimiluettelo (utökad namnlängd), johon on kerätty varsinaisen listan nimien muunnelmia. Esimerkiksi Johanin ja Johanneksen päivänä 27. joulukuuta on nimipäivä myös seuraavilla: Giovanni, Hannes, Hannu, Ioannis, Janos, Jean, Joen, Johnnie, Johnny, Jonne, Juan, Juha, Juhani, Juho, Jukka, Jussi ja Jöns. Listassa on siis mukana myös suomenkielisiä nimiä, joilla ei ole suomenruotsalaisessa kalenterissa omaa nimipäivää, sekä muunkielisiä nimiä, joilla ei ole Suomen kalentereissa nimipäivää.
Ruotsinkielisissä nimipäiväkalentereissa on kaikesta huolimatta monissa tapauksissa samat nimet ja ne ovat myös saman päivän kohdalla. Erojakin luetteloissa silti on. Ne ovat osittain tulosta suomenruotsalaiseen nimiluetteloon melko tiheään tehdyistä uudistuksista sekä Suomessa noudatetusta yleisyysperiaatteesta. Näiden vaikutuksesta mukaan on otettu useita muunnelmia samoista nimistä (esim. Eleonora, Leonora, Ellinor, Nelly, Nora, Elli) sekä niin sanottuja muotinimiä, kuten Molly, Tindra, Elliot, Milton ja Viggo. Tällaiset nimet pitkälti puuttuvat Ruotsin akatemian kalenterista ja myös sen laajennetusta nimiluettelosta.
Artikkeli on päivitetty ja muokattu versio Kielineuvoston Kieliviesti-lehden numerossa 4/2018 julkaistusta kirjoituksesta. Alkuperäisen artikkelin on suomentanut Tarja Larsson.
Tästä artikkelista on julkaistu ruotsinkielinen käännös Språkbruk-lehdessä: Våra namn – från helgon och tsarer till smekformer och kändisar (11.1.2024)(avautuu uuteen ikkunaan, siirryt toiseen palveluun)