Elintarvikkeiden lisäaineet (elintarvikelainsäädännössä käytetään termiä elintarvikelisäaineet) ovat elintarvikkeiden ainesosia, joilla pyritään parantamaan elintarvikkeiden säilyvyyttä, koostumusta, ulkonäköä, makua ja hajua ja joiden avulla voidaan helpottaa elintarvikkeiden valmistusta. Ne eivät juuri lisää elintarvikkeiden ravintoarvoa. Peruselintarvikkeissa ei saa käyttää lainkaan lisäaineita, tai niitä saa olla vain hyvin pieniä määriä, mutta muissa elintarvikkeissa voi Suomessa käyttää noin 350:tä lisäainetta. Lisäaineiden käytöstä on säädetty elintarvikelainsäädännössä, ja viranomaiset valvovat niiden käyttöä.

Lisäaineet ovat joko luontaisia lisäaineita, jotka ovat eläin- tai kasviperäisiä, puolisynteettisiä lisäaineita, jotka ovat kemiallisesti käsiteltyjä luonnonaineita, tai synteettisiä lisäaineita, jotka ovat kemiallisesti valmistettuja. Synteettiset lisäaineet jakautuvat luontaisen kaltaisiin lisäaineisiin, joilla on vastine luonnossa, ja keinotekoisiin lisäaineisiin, joilla ei ole vastinetta luonnossa.

Vieraat aineet tai vierasaineet eroavat valmistus- ja lisäaineista siten, että ne ovat tarpeettomia, elintarvikkeisiin tahattomasti joutuneita aineita, ja ne voivat tehdä elintarvikkeen terveydelle vahingolliseksi tai ihmisravinnoksi kelpaamattomaksi. Esimerkiksi valmistuksen tai varastoinnin yhteydessä on elintarvikkeisiin voinut joutua torjunta-aine- tai eläinlääkejäämiä ja ympäristömyrkkyjä tai pilaantumisen seurauksena homemyrkkyjä.

Elintarvikelisäaineiden tunnistamiseksi on Euroopan unionissa kehitetty koodijärjestelmä, jossa kaikille lisäaineille on annettu numerotunnus eli E-koodi tai E-tunnus. Tunnus muodostuu E-kirjaimesta ja siitä välilyönnillä erotettavasta kolminumeroisesta numero-osasta (esimerkiksi E 211). E tarkoittaa, että Euroopan unioni on arvioinut lisäaineen turvalliseksi elintarvikekäyttöön. Lisäaineita sisältävien elintarvikkeiden pakkauksiin täytyy merkitä lisäaineen ryhmänimi ja lisäksi lisäaineen nimi tai numerotunnus. Lisäaineen nimi tai numerotunnus merkitään sulkeisiin ryhmänimen jälkeen, esimerkiksi säilöntäaine (natriumbentsoaatti) tai säilöntäaine (E 211).

Lisäaineiden ryhmänimi ilmaisee lisäaineen ensisijaisen käyttötarkoituksen. Ryhmänimet ovat vuonna 1992 annetun elintarvikelisäaineasetuksen mukaan seuraavat: arominvahventeet, emulgointiaineet, hapettumisenestoaineet, hapot, happamuudensäätöaineet, hyytelöimisaineet, jauhonparanteet, kantaja-aineet, kiinteyttämisaineet (kiinteyttämisaineen rinnalla voi yleiskielessä käyttää aineiden nimille ominaista e-johdosta kiinteyte, vrt. paranne), kompleksinmuodostajat, kosteudensäilyttäjät (kosteudensäilyte), makeutusaineet (makeute), muunnetut tärkkelykset, nostatusaineet (nostate), paakkuuntumisenestoaineet, pakkauskaasut, pintakäsittelyaineet, ponneaineet, sakeuttamisaineet (sakeute), stabilointiaineet, sulatesuolat, säilöntäaineet, täyteaineet, vaahdonestoaineet, vaahdotusaineet (vaahdote) ja värit.

Lisäaineiksi ei katsota valmistuksen apuaineita. Ne eivät ole varsinaisia elintarvikkeen ainesosia, mutta niitä käytetään elintarvikkeen tai sen ainesosan valmistuksessa. Valmiissa elintarvikkeessa niitä saa olla jäljellä vain vähäisiä määriä. Apuaineiden käytöstä on säädetty erikseen.

Osa aminohapoista on lisäaineita. Entsyymit voivat olla joko lisäaineita tai valmistuksen apuaineita. Vitamiinit ja kivennäisaineet eivät ole lisäaineita, vaan ne ovat asetuksen mukaan ns. ravitsemuksellisia lisiä. Aromitkaan eivät ole varsinaisesti lisäaineita (niille ei ole annettu numerotunnuksia), mutta niidenkin käytöstä on säädetty asetuksella. Uuden lisäainelainsäädännön mukaan ruokasuola ja mausteet eivät enää ole lisäaineita, eikä niiden käyttöä yleisesti säädellä, mutta esimerkiksi suolan lisäämisestä lastenruokiin on erikseen säädetty.

Lisäaineiden saannista puhuttaessa käytetään termiä ADI (lyhenne englannin sanoista acceptable daily intake). Sillä tarkoitetaan sitä lisäaineiden tai vierasaineiden määrää, jonka voi turvallisesti syödä päivittäin. ADI-arvo lasketaan milligrammoina henkilön painokiloa ja vuorokautta kohti.

Ravintosanoja

elintarvike ihmisen ravinnoksi käytettävä hyödyke. – Lainsäädännössä elintarvikkeella voidaan tarkoittaa myös muuta kuin varsinaista ravintoa, esimerkiksi purukumia ja yrttitupakkaa.

erityisruokavaliovalmiste, dieettivalmiste erikoisruokavaliossa käytettävä elintarvike, joka koostumukseltaan tai valmistusmenetelmältään selvästi eroaa vastaavasta tavanomaisesta elintarvikkeesta siten, että se soveltuu henkilöille, joilla on imeytymis- tai aineenvaihduntahäiriöitä tai jotka erityisen fysiologisen tilansa vuoksi hyötyvät tiettyjen elintarvikkeiden sisältämien aineiden valvotusta saannista (esimerkiksi lastenruoat, gluteenittomat elintarvikkeet ja laihdutukseen tarkoitetut vähäenergiset valmisteet).

erityisvalmiste elintarvikelain alainen valmiste, joka on tarkoitettu ihmisten nautittavaksi mutta joka ei ole tavanomainen elintarvike (esimerkiksi kapselit, puristeet ja uutteet).

funktionaalinen elintarvike paremmin: terveysvaikutteinen elintarvike.

geeniruoka ks. uuselintarvike.

lisäravinne paremmin: lisäravintoaine (ravinne on varsinkin kasvin ravintoaine).

lisäravintoaine erityisesti urheilijoiden normaalin ruoan lisäksi käyttämiä ravintovalmisteita, joiden on uskottu parantavan suorituksia.

peruselintarvike päivittäiseen ruokavalioon kuuluva elintarvike (esimerkiksi kala, liha, maito, leipä, vihannekset ja hedelmät).

ravintoaine aineita, joita elimistö tarvitsee kudosten rakentamiseen sekä elintoimintojen ylläpitoon ja fyysiseen toimintaan.

ravintoainevalmiste erityisvalmiste, joka täydentää ravintoainepitoisten valmistusaineidensa vuoksi ruokavaliota ja josta saadulla energialla ei ole merkitystä ruokavalion kannalta. – Ravintoainevalmisteet ovat vitamiinien ja kivennäisaineiden lähteitä.

ravintovalmiste erilaisia ravintoaineita sisältävä ravitseva ja helposti sulava valmiste, jota käytetään mm. erikoisruokavalioissa, tietyissä sairauksissa, lasten ravinnoksi tai lisäravintona.

ravitsemuksellisesti täydennetty elintarvike elintarvike, jota on täydennetty tietyillä ravintoarvoa parantavilla ravintoaineilla (esimerkiksi täysmehu, johon on lisätty C-vitamiinia).

suojaravintoaine puutostaudeilta suojaava ravintoaine (varsinkin valkuaiset, vitamiinit ja kivennäisaineet).

terveysvaikutteinen elintarvike, terveyselintarvike (engl. foods for specified health use, functional foods) – Terveysvaikutteiset elintarvikkeet ovat sellaisia elintarvikkeita, joilla on tieteellisissä tutkimuksissa osoitettu olevan positiivinen vaikutus yksilön terveyteen, fyysiseen suorituskykyyn tai psyykkiseen hyvinvointiin. Niihin on usein lisätty jotakin terveyttä edistävää mutta ravintoon normaalisti kuuluvaa ainesosaa tai niistä on vähennetty tai poistettu haitallisia ainesosia. Tällaisia elintarvikkeita hyvin kuvaavan suomenkielisen nimityksen löytäminen kangerteli pitkään. Funktionaalinen elintarvike tai toiminnallinen elintarvike ovat kovin hämäriä termejä, koska toiminnan tai funktion käsite on erittäin väljä. Myöskään täsmäelintarvike ei kerro, mistä oikein on kysymys, eikä lääkeruokaakaan saa käyttää, koska kysymys ei ole lääkkeestä. Suomen kielen lautakunta ja lääketieteen sanastolautakunta ovat suosittaneet termejä terveysvaikutteinen elintarvike tai ruoka tai lyhyempiä terveyselintarvike tai -ruoka, jotka jo ovatkin melko lailla yleistyneet.

uuselintarvike (engl. novel foods) – Uuselintarvikkeet jaetaan kahteen ryhmään: 1) Ensinnäkin uuselintarvikkeita voivat olla elintarvikkeet, joiden valmistuksessa on käytetty geenitekniikkaa. Näin pyritään esimerkiksi parantamaan elintarvikkeen säilyvyyttä, kylmänkestävyyttä tai lisäämään satoa. On puhuttu geenimuunnetuista, geenimuunnelluista, geenimuokatuista tai geenimanipuloiduista organismeista (lyh. GMO, esim. GMO-kasvi). Nämä ovat kasveja, eläimiä tai mikrobeja, joiden ominaisuuksia on muunnettu siirtämällä niihin esimerkiksi toisen lajin perintöainesta. Kun elintarvike sisältää muunneltua ainesta, on puhuttu geenimuunnetuista, geenimuunnelluista, geenimuokatuista tai geenimanipuloiduista elintarvikkeista tai ruoasta ja arkisemmin geeniruoasta. Kielellisesti parempia nimityksiä olisivat kuitenkin muuntogeeninen organismi ja muuntogeeninen elintarvike tai ruoka.
2) Toiseksi uuselintarvikkeita ovat elintarvikkeet, joilla on uusi tai tarkoituksellisesti muunnettu kemiallinen rakenne (esimerkiksi ”rasvaton” rasva) tai joita ei ennen ole käytetty elintarvikkeina (esimerkiksi hiljattain käyttöön otetut kasvit) tai jotka on valmistettu uudella tavalla (esimerkiksi vähän kalsiumia sisältävä juusto).