Asutusnimihakemisto sanakirjassa

Tässä jutussa esiteltävä Asutusnimihakemisto on vuodesta 2016 lähtien ollut itsenäinen julkaisu. Se on käytettävissä osoitteessa https://kaino.kotus.fi/asutusnimihakemisto/.

Kuntien, kylien, kaupunginosien ja muiden asuttujen paikkojen sekä erilaisten toimi- ja kokoontumispaikkojen nimistä koostuva Asutusnimihakemisto on tarkoitettu ennen muuta nimien paikallissijataivutuksen oppaaksi. Nimistähän tarvitaan usein taivutusmuotoa, jolla ilmaistaan, missä ollaan. Tätä ilmaisevia paikallissijoja on suomessa kaksi sarjaa, ja nimien taivuttamiseen on niiden lähimmässä käyttöympäristössä omaksuttu joko sisäpaikallissija (Toritussa, Orivesi) tai ulkopaikallissija (Toritulla, Padasjoki). Kullakin paikkakunnalla vakiintunutta taivutustapaa olisi mahdollisuuksien mukaan noudatettava muuallakin.

Hakemiston nimien selitteenä on paikan lajin, nimen tarkoitteen ilmaiseva sana (kylä, asuinalue, taajama). Nimet on paikannettu kunnan, maakunnan ja läänin tarkkuudella. Suppeimmillaan tiedot ovat esimerkiksi muodossa Hietana : Hietanalla, Kylä Artjärvellä. Paikannuksessa on otettu huomioon kuntaliitokset 1960-luvulta vuoteen 2004 siten, että liitoskuntaan kuuluvan paikan sijainti esitetään sekä nykyisen että aiemman kunnan mukaan, esimerkiksi Herukka : Herukassa, Kaupunginosa Oulussa (aiemmin Haukipudasta). Ks. kuvaa Asutusnimihakemistosta.

Tärkein tietolähde hakemiston laadinnassa on ollut Kotimaisten kielten tutkimuskeskuksen nimiarkisto, jonne nimien kenttäkerääjät ovat paikannimikokoelmissaan tallentaneet tietoa myös nimien taivutuksesta. Nimikokoelmien ja Saara Welinin laatiman luettelon (Kielikello 2/1998: Kunnan nimeen perustuvat asukkaannimitykset) perusteella kunnan nimestä johdettu asukkaannimitys on lisätty kunnannimiartikkeleihin. Jos artikkelissa on mainittu kaksi eri nimitystä, esimerkiksi vimpeliläinen, vimpeläinen, edellinen on yleiskielinen, jälkimmäinen lähinnä paikalliseen käyttöön kuuluva nimitys.

Sisäpaikallissijat yleisimpiä

Asutusnimihakemistossa on lähes 21 000 nimeä. Nimiä on kaikkialta Suomesta, eniten maan eteläosan suurista kaupungeista ja kunnista: Turusta noin 200 nimeä, mm. Helsingistä, Espoosta, Lappeenrannasta, Tampereelta, Porista, Sauvosta 140–190 nimeä ja pohjoisempaa Ilomantsista, Lieksasta, Pudasjärveltä, Kuusamosta 100–140 nimeä. Vähiten tietoja on pienistä kunnista, esimerkiksi Kodisjoelta on vain kolme nimeä.

Paikallissijataivutus sisältyy kaikkiaan noin 18 150:een hakuasuna olevaan nimeen, siis lähes 90 prosenttiin koko aineistosta. Sisäpaikallissijamuodot ovat kaksi kertaa niin yleisiä kuin ulkopaikallissijamuodot. Osa hakemiston nimistä taipuu kummankin sarjan paikallissijoissa ja pienin osa muissa sijamuodoissa, ns. yleisissä paikallissijoissa (Kurenalus : Kurenalla, Pudasjärvi, Vuorentaka : Vuorentakana, Hämeenlinna).

Ilman taivutusta hakemistossa on runsaat 2 800 nimeä. Taivutus puuttuu sellaisista virallisista kylännimistä, joita kokoelmatietojen tai muiden lähteiden mukaan ei käytetä puheessa. Taivutusta vailla ovat myös ne nimet, jotka esitetään pelkästään viitteinä toisiin nimiin (esimerkiksi Jaanu, ks. Metsä-Jaanu, Salo). Lisäksi taivutustieto voi puuttua hakemistosta siksi, ettei sitä ole paikannimikokoelmassa.

Alueellisia eroja

Varsinais-Suomessa ja Uudellamaalla asutusnimien sisäpaikallissijataivutus on laskelmieni mukaan 4,7 kertaa niin yleistä kuin ulkopaikallissijataivutus. Kerroin sisäpaikallissijojen hyväksi pienenee kuitenkin vyöhykkeittäin Pirkanmaan, Itä-Uudenmaan ja Etelä-Karjalan 3:sta Lapin 2,2:een, mutta väliin jää Suomen keskiosa, jossa sijamuotojen yleisyyssuhde on niukasti päinvastainen. Keski-Suomessa, Pohjois-Pohjanmaalla ja Kainuussa ulkopaikallissijat ovat keskimäärin 1,2 kertaa niin yleisiä kuin sisäpaikallissijat ja Pohjois-Savossa sisäpaikallissijat ovat vain hiukan voitolla.

Sisäpaikallissijamuodot ovat vallitsevia niin etelän tiheään asutuilla alueilla kuin syrjäseuduilla Pohjois-Karjalassa ja Lapissa. Kuvaavaa kuitenkin on, että sisäpaikallissijataivutuksen valta-alueella sijaitsevien Helsingin, Espoon, Vantaan, Tampereen ja Turun runsaita asutusnimiä taivutetaan 81–91-prosenttisesti sisäpaikallissijoissa.

Taivutus nimityypeittäin

Sisäpaikallissijataivutuksen yleisyyteen vaikuttavat osaltaan runsaat la-, lä-johtimiset asutusnimet, jotka paria poikkeusta lukuun ottamatta taipuvat sisäpaikallissijoissa. Samoin sisäpaikallissijoissa taipuu pääosa kylä-sanaan päättyvistä nimistä, joita hakemistossa on noin 1 760. Kylä-loppuisia nimiä taivutetaan kuitenkin paitsi vaihdellen molemmissa paikallissijoissa myös pelkästään ulkopaikallissijoissa Päijänteen pohjoispuolella, Pohjois-Savossa, Pielisen ympäristössä ja Kainuussa sekä Kalajokilaaksossa.

Vallitsevasti sisäpaikallissijoissa taipuvat myös pää-loppuiset asutusnimet, joita on hajanaisesti Suomen eteläosassa Pielistä ja Oulujokea myöten ja yleisesti Länsi-Lapissa. Harvinaiset ulkopaikallissijataivutukset kuten Hatanpäällä (Tampere) ja Koskenpäällä (Jämsänkoski) voivat selittyä nimien varhaisemmista vaiheista. Esimerkiksi entisen Koskenpään pitäjän nimestä on käytetty myös muotoa Koskenpäällystä, jonka pohjalta taivutusmuoto Koskenpäällä on ymmärrettävissä.

Kulma-loppuisia kylien ja kyläkuntien nimiä on yhtenäisellä alueella Kymenlaaksosta ja Päijänteestä länteen ja erityisesti Hämeessä. Nimet taipuvat melkein yksinomaan ulkopaikallissijoissa. Tämän alueen pohjoispuolella Suomenselällä ja erityisesti Pohjois-Pohjanmaalla on puolestaan perä-loppuisia kyläkunnan nimiä, jotka myös taipuvat yli 90-prosenttisesti ulkopaikallissijoissa. Perä-nimiä on myös Varsinais-Suomessa ja Satakunnassa sekä harvakseltaan Kainuussa ja Lapissa, mutta ne taipuvat useimmin sisäpaikallissijoissa ja voivat sisältää eri alkuperää olevan perä-sanan.

Maaston tai metsän nimeen perustuvista tai niitä muistuttavista asutusnimistä yleisimpiä ovat mäki-sanaan päättyvät nimet (noin 1 250 nimeä). Lähes puolet niistä taipuu sisäpaikallissijoissa, yli 35 % ulkopaikallissijoissa ja runsaat 15 % molemmissa paikallissijoissa. Jos kuitenkin tarkkaillaan vain mäki-loppuisia virallisia kylännimiä (noin 290 nimeä), sisäpaikallissijat ovat lähes kolme kertaa niin yleisiä kuin ulkopaikallissijat. Niitä käytetään yleisimmin Itä-Suomessa, varsinkin Saimaan itäpuolella ja Rautalammin ympäristössä.

Toisin kuin virallisia kylännimiä mäki-loppuisia kunnannimiä (12 nimeä ennen Pieksämäen vaihtumista Pieksänmaaksi) taivutetaan miltei yksinomaan ulkopaikallissijoissa: Kerimäellä, Kokemäellä, Lehtimäellä. Ainoastaan Mynämäen nimestä suositetaan käytettäväksi ensisijaisesti sisäpaikallissijoja Mynämäessä, Mynämäkeen, koska mynämäkeläiset itse nimeä siten taivuttavat.

Kangas-sanaan päättyviä asutusnimiä on eniten Pohjanmaalla ja harvakseltaan muualla Suomessa Lappia myöten. Nimet taipuvat muutamaa poikkeusta lukuun ottamatta ulkopaikallissijoissa. Samalla tavoin ulkopaikallissijoissa taipuvat myös läntisen Etelä-Suomen vähälukuiset nummi-loppuiset nimet (Kirkkonummella, Märynummella, Halikko) ja Pietarsaaren kaupunkinimistöön ilmaantuneet nummi-nimet (Itänummella, Länsinummella).

Yhtenäisellä alueella Pohjois-Karjalasta Kainuuseen, Pohjois-Pohjanmaan itäosaan ja Lappiin on vaara-loppuisia nimiä yhteensä lähes viisisataa. Kainuun länsiosasta Pielisen tienoolle nimiä taivutetaan yleisesti ulkopaikallissijoissa – esimerkiksi Kainuuseen rajoittuvan Rautavaaran kunnan nimeä Rautavaaralla. Pohjois-Karjalassa ja pohjoisimmassa Suomessa nimet taipuvat sisäpaikallissijoissa (Kiihtelysvaarassa, Tuupovaarassa, Kallaanvaarassa, Kemijärvi) samoin kuin muutamat Etelä-Suomeen omaksutut nimet (Leppävaarassa, Espoo, Hämevaarassa, Vantaa).

Moninaista vaihtelua

Yleisistä (i)nen-päätteisistä asutusnimistä (liki 900 nimeä) on taivutettaessa tiedettävä paitsi oikea paikallissija myös se, taipuuko nimi yksikössä vai monikossa. Noin kaksi kolmasosaa näistä nimistä taipuu monikon sisäpaikallissijoissa: Askaisissa, Huittisissa, Luopioisissa. Tätä taivutusta suositaan eteläisessä Länsi-Suomessa ja erityisesti Varsinais-Suomessa. Niinpä on ymmärrettävää, että monikon sisäpaikallissijataivutus pyrkii yleistymään muidenkin (i)nen-loppuisten nimien taivutukseen.

Kolmannes (i)nen-loppuisista nimistä taipuu kuitenkin toisin: yksikön sisäpaikallissijoissa (Säyneisessä, Juankoski, Sattasessa, Sodankylä), monikon ulkopaikallissijoissa (Paraisilla, Uuraisilla) ja yksikön ulkopaikallissijoissa (Kaustisella, Petosella, Kuopio). Erityisesti Kaustisella-taivutus vaatii jatkuvaa tähdennystä, eikä tahdo sittenkään julkisuudessa sujua kaustislaiseen tyyliin.

Tarkkaavaisuutta vaatii myös adjektiivialkuisten nimien taivutus, koska adjektiivimäärite (yleisimmin Iso-, Vähä-, Uusi-, Vanha-) voi joko taipua nimen jälkiosan mukaisesti tai jäädä taipumatta. Hakemistossa on 350 nimeä, joissa määritettä taivutetaan, esimerkiksi Isossakyrössä, Korkeallakoskella (Juankoski, Maaninka), Köyhälläjoella (Kaustinen), Mustassamännistössä (Hyvinkää), Paksussaniemessä (Hamina, Rääkkylä), Soukallajoella (Seinäjoki), Uudessakaarlepyyssä, Vähässäkyrössä. Kun adjektiivimäärite taipuu paikallissijoissa, sitä tulee taivuttaa muissakin sijamuodoissa, esimerkiksi genetiivissä: Köyhänjoen, Vähänkyrön.

Adjektiivimäärite pysyy kuitenkin taipumattomana noin 125 nimessä, joista monet kuuluvat kaupunkinimistöön, esimerkiksi Korkeasaaressa, Ruskeasuolla (Helsinki), Korkeakoskella (Juupajoki, Kotka, Pori), Kylmäkoskella, Mustasaaressa.

Muutaman kymmenen nimen taivutus horjuu siten, että adjektiivimäärite voi yhtä hyvin taipua kuin jäädä taipumatta: Isollajoella ~ Isojoella, Korkeamäessä ~ Korkeassamäessä (Lempäälä), Korkeamäellä ~ Korkeallamäellä (Vaasa), Nättinummella ~ Nätillänummella (Turku). Uusien kokoelmatietojen perusteella joihinkin nimiin on lisätty rinnakkaismuodoksi adjektiivin osalta taipumaton muoto, sillä tällainen taivutustapa tuntuu yleistyvän kielessämme.

Kirjoittaja on Asutusnimihakemiston toimittaja.