Omistusoikeus on kulttuurissamme tärkeimpiä oikeuksia. Se mainitaan Yhdistyneiden kansakuntien ihmisoikeuksien julistuksessa. Suomenkin perustuslaissa säädetään omaisuuden suojasta, ja rikoslain mukaan omistusoikeuden loukkaamisesta rangaistaan. Tyypillisimmin omistusoikeus kohdistuu esineisiin, rakennuksiin, maahan, jopa eläimiin. Osakkeet, käyttöliittymät ja luvat puolestaan oikeuttavat vaikkapa hallitsemaan asuntoa, käyttämään puhelinta tai rakentamaan talon. Omistusoikeutta lähellä on myös tekijänoikeus, jonka mukaan tekijällä on oikeus teokseensa ja siitä saatavaan taloudelliseen hyötyyn.

Mutta millaista voi olla sanojen omistusoikeus? Sanat eivät ole esineitä, eikä niitä siis voi omistaa samassa mielessä kuin talon tai auton. Yksittäiset sanat eivät myöskään kuulu tekijänoikeuden piiriin, vaikka sanataideteokset sen tuomaa suojaa nauttivatkin. Sanan omistusoikeudessa on pikemminkin kyse siitä, kenellä on oikeus käyttää sanaa. Vaikka sanat kuuluvat meille kaikille, tietyn sanan tai sanaliiton voi rekisteröidä tavaramerkiksi tai yrityksen toiminimeksi. Suojan voi saada myös vakiinnuttamalla tietyn ilmauksen vain oman tuotteensa tai yrityksensä nimeksi, mutta vakiintumisen todistaminen riitatapauksissa voi olla vaikeaa.

Tavaramerkki on tavaran tai palvelun tunnusmerkki, jota käytetään erottamaan tietyn yrityksen tuotteet muiden tuotteista. Tavaramerkki voi olla sana tai mikä tahansa graafinen merkki: kuvio, kirjain, numero, jopa tavaran tai sen päällyksen muoto. Kuviomerkkinä pidetään myös sanaa, joka on tietyssä erikoisessa kirjoitusasussa. Sanamerkki voi muodostua yhdestä tai useammasta sanasta.

Toiminimi puolestaan on nimi, jota elinkeinonharjoittaja käyttää toiminnassaan, ja se on toisin kuin tavaramerkki aina sanallinen ilmaus. Toiminimen tehtävä on yksilöidä haltijansa yritys. Sen avulla siis tietty toiminimi voidaan erottaa muista toiminimistä. Toiminimeä käytetään usein myös tavaramerkkinä. Tavaramerkit ovat tavallisesti maakohtaisia, mutta myös kansainvälinen rekisteröinti on mahdollista. Suomessa rekisteröidyt tavaramerkit on merkitty Patentti- ja rekisterihallituksen tavaramerkkirekisteriin. Samaan tapaan voi rekisteröidä yrityksen toiminimen Patentti- ja rekisterihallituksen ylläpitämään kaupparekisteriin. Rekisteröityyn nimeen on rekisteröijällä yksinoikeus, eikä kukaan muu voi rekisteröidä samaa nimeä ainakaan samalla toimialalla. (Tarkempia tietoja löytyy esimerkiksi Patentti- ja rekisterihallituksen kotisivuilta http://www.prh.fi.)

Tavaramerkki kuuluu vain tietyn valmistajan tuotteelle

Vanhassa arvoituksessa kysytään: Se kuuluu sinulle, mutta muut sitä enimmin käyttävät. Mikä se on? Vastaus on ”oma nimi”: vaikka nimi yksilöi tietyn henkilön, muut tietenkin käyttävät nimeä puhuessaan hänestä. Olisikin mahdotonta kieltää tuotenimen käyttö muilta kuin sen rekisteröineeltä yritykseltä. Tällöin emme voisi edes mainita Aspirinia tai Coca-Colaa, vaan joutuisimme näistä tuotteista puhuessamme käyttämään kiertoilmauksia: otapa tunnettu särkylääke, haluan lasillisen ruskeaa virvoitusjuomaa. Onneksi tällainen ei ole tavaramerkin haltijankaan edun mukaista, vaan päinvastoin tavaramerkin omistaja toivoo tuotteensa nimen olevan kaikkien huulilla. Vaikka joku voi nimen omistaa, saavat toisetkin sitä vapaasti käyttää, kun puhuvat juuri tästä tuotteesta.

Tavaramerkkien omistusoikeudessa onkin kyse siitä, että tuotteen erisnimi kuuluu vain tietylle tuotteelle. Yksinoikeus kohdistuu siis sanan viittaussuhteeseen: tietyllä sanalla, tietyllä tavaramerkillä tai toiminimellä, saa viitata vain tiettyyn tuotteeseen. Tällöin muut yrittäjät eivät voi markkinoida omaa tuotettaan tai yritystään samalla nimellä. Näin taataan, että tavaramerkki ja toiminimi säilyvät yksilöivinä, vain tiettyyn tuotteeseen tai tiettyyn yritykseen viittaavina erisniminä.

Tavaramerkin haltijalle on tärkeää, ettei hänen tavaramerkkiään yhdistetä mihinkään muuhun tuotteeseen kuin juuri hänen omaansa. Niinpä Valio ei hyväksy sitä, että sen rekisteröityä tuotemerkkiä A-piimä käytetään mistään muusta asidofiluspiimästä kuin juuri Valion tuotteesta. Samasta syystä Suomen kielen perussanakirjasta ei löydy sanaa ”aspiriini”: lääketehdas Bayer ei halua, että sen tavaramerkistä väännellään yleisnimitys. Myöskään sanoja ”styroksi” ja ”sinitarra” ei ole Suomen kielen perussanakirjassa sillä se ei sisällä tuotenimiä eikä muitakaan erisnimiä. Sana kännykkä sanakirjan CD-versiosta sentään löytyy, mutta sana-artikkeliin on tyyliarvon (ark.) ja merkityksen (käsipuhelin) jälkeen lisätty huomautus: ”nimitys kännykkä on rekisteröity tavaramerkiksi”.

Tavaramerkin suoja ei koske yksityistä kielenkäyttöä

Moni on joutunut ulkomailla pyytämään kaupasta Coca-Colaa, Hansaplastia tai Rexonaa vain siksi, ettei tunne vastaavien tuotteiden yleisnimiä maan kielellä: mitä on virvoitusjuoma italiaksi, laastari kreikaksi tai saippua portugaliksi? Matkailija on saattanut viitata erisnimellä muuhunkin kuin tiettyyn tuotemerkkiin, siis käyttää sitä yleisnimen tapaan. Jos jalassa on rakko, ei ole niin väliä, minkä merkkistä laastari on. Tuotenimet voivatkin sekaantua ihmisten mielissä, kuten seuraavassa vitsissä (poimittu Internet-osoitteesta http://www.musicfinland.com/elvis/vitsit.html):

Suomalainen mieskuoro teki konserttimatkan Saksaan. Paluumatkalla pysähdyttiin yhdeksi yöksi Hampuriin. Majapaikka oli pieni hotelli osoitteenaan Hansaplatz. Kaiken kokenut matkanjohtaja neuvoi: ”Jos olette eksyksissä, ottakaa taksi ja sanokaa Hansaplatz. Se on helppo muistaa, sehän on melkein sama kuin Hansaplast.” Lähtöaamuna puuttui kaksi körilästä. Matkanjohtaja, joka oli siis kaiken kokenut, soitti Reeperbahnin Davidswache-poliisiasemalle. Siellä tiedettiin heti mistä on kyse: ”Joo, täällä on kaksi aika huppelissa olevaa miestä, jotka puhuvat kummallista mongerrusta ja hokevat koko ajan: Salvequick, Salvequick.”

Käytännössä moni on tullut käyttäneeksi myös sanoja ”aspiriini”, ”styroksi” ja ”sinitarra” yleisniminä viittaamassa mihin tahansa asetyylisalisyylihappovalmisteeseen, soluuntuvaan polystyreeniin tai pehmeään kumimaiseen liimausaineeseen. Tästä ei liene kukaan joutunut oikeuteen. Mutta jos kauppias mainostaisi Coca-Colaa ja myisikin Pepsiä, saattaisi siitä seurata ikävyyksiä. Tavaramerkin juridinen suoja koskee kuitenkin vain yrityksiä, mainontaa ja julkista sanaa. Sen sijaan yksityisiä kansalaisia ei voi estää nimittämästä kännykäksi kenen tahansa valmistajan matkapuhelinta. Kieli on kuin ilma, jota hengitämme – kaikkiin sanoihin on jokaisella ikimuistoinen oikeus.

Tavaramerkin suoja ei myöskään ole ikuinen. Ellei yritys uusi rekisteröintiä, suoja kestää kymmenen vuotta kerrallaan. Yritys voi sitä ennenkin luopua tavaramerkistään, jos niin haluaa. Tavaramerkki saattaa myös menettää erottamiskykynsä, jos sitä aletaan käyttää vastaavanlaisten tuotteiden yleisnimityksenä. Jos merkki menettää erottamiskykynsä, se voidaan tuomioistuimen päätöksellä poistaa rekisteristä. Estääkseen merkkinsä muuttumisen yleisnimitykseksi tavaramerkin haltijan on valvottava merkkinsä käyttöä. Tunnettuja vanhoja tuotenimiä, jotka nykyisin ovat vapaasti käytettäviä yleisnimiä, ovat esimerkiksi Monosen kenkätehtaan mono ’hiihtokenkä’ ja Helsingin teräskalusteen heteka (CD-Perussanakirjan mukaan ’tav. kaksiosainen teräsverkkopohjainen metalliputkisänky’).

Tavaramerkkiä saa taivuttaa

Sanan omistusoikeus on siis ennen kaikkea viittaussuhteen omistusoikeutta. Lisäksi tuotemerkin omistajat ovat yleensä tarkkoja sanan oikeasta kirjoitusasusta. Esimerkiksi Aspirin on Aspirin eikä suomalaisittain ”Aspiriini”. Sinänsä mielenkiintoista on, ettei toiminimen omistaja itse välttämättä noudata rekisteröityä kirjoitusasua. Esimerkiksi yrityksen nimi Länsiauto Oy on kaupparekisterissä kirjoitettu juuri näin, mutta logossaan yritys silti kirjoittaa LänsiAuto. Kaupparekisteriin hyväksytään vain nimiä, jotka ovat ainakin suurin piirtein suomen kielen vakiintuneen oikeinkirjoituksen mukaisia.

Jotkut tavaramerkin haltijat ovat myös toivoneet, ettei tavaramerkkiä lainkaan taivutettaisi. Yritykset ovat nähtävästi pelänneet, ettei nimeä voi enää tunnistaa, jos se saa taivutuspäätteen. Ilmausta muuntelemalla voi joskus löytää sellaisen rakenteen, että nimi voi esiintyä perusmuodossaan (vrt. maista Coca-Colaa – juo Coca-Cola). Pitemmän päälle suomen kieltä on kuitenkin mahdoton kirjoittaa, ellei nimeä voi lainkaan taivuttaa. Niinpä myös rekisteröityjä tavaramerkkejä on tekstissä taivutettava lauserakenteen vaatimalla tavalla.

Käytännössä ongelmia voi tulla rekisteröidyn tavaramerkin tunnuksesta, ympyröidystä R:stä. Merkitäänkö pääte ennen vai jälkeen ®:n ja tuleeko kaksoispistettä vai ei? Useimmiten ®-merkin voi jättää kokonaan pois, kuten esimerkiksi tässä artikkelissa on tehty. Joskus tavaramerkin haltija kuitenkin haluaa ®-merkin näkyvän omassa mainonnassaan. Tällöin ® kirjoitetaan vasta taivutuspäätteen (ja mahdollisten omistusliitteiden ja liitepartikkeleiden) jälkeen, sillä onhan sana sama sana kaikissa taivutusmuodoissaan. Taivutetaan siis esimerkiksi maista Coca-Colaa®, hoitona käytetään Aspirinia®. On hyvä, jos tuote- tai toiminimi on asultaan sellainen, että sitä on muutenkin helppo taivuttaa.

Mitä tahansa sanaa ei voi vallata

Olennaista erisnimissä verrattuna yleisnimiin eli tavallisiin sanoihin on, että erisnimi yksilöi tarkoitteensa, kun taas yleisnimi kuvailee ja luokittelee. Toisin kuin yleisnimen ei erisnimen tarvitse varsinaisesti merkitä mitään. Kielentutkijat eivät ponnistuksistaan huolimatta ole pystyneet varmasti selvittämään Suomi-nimen alkuperää ja merkitystä, mutta se ei estä meitä nimittämästä maatamme Suomeksi. Vaikka erisnimi olisi merkitykseltään läpinäkyvä eli sillä olisi selvä merkitys, sisällön ei tarvitse sopia tarkoitteeseen: henkilön sukunimi voi hyvin olla Seppä, olipa ammatti mikä tahansa, ja paikannimeksi kelpaa Kuusimäki, vaikka kuuset olisi ajat sitten kaadettu ja mäkikin tasoitettu.

Vaikka erisnimen merkitys ei ole ratkaiseva, ovat monet nimet alkujaan jollain tavoin luonnehtineet tarkoitettaan. Jos kuusiselle mäelle pitää antaa nimi, on Kuusimäki hyvä ehdokas, elleivät kaikki muutkin lähitienoon mäet kasva kuusia. Myös sukunimistä monet ovat alun perin kuvanneet henkilöä, kuten Seppä tai Suutari henkilön ammattia. Sitten kun erisnimi on otettu käyttöön, ei merkityksellä kuitenkaan enää ole väliä.

Myös tavaramerkeiksi ja yritysnimiksi halutaan joskus yleisnimiä, jotka suoraan kuvaavat tuotteen lajia tai yrityksen toimintaa. Kuka tahansa ei tietenkään voi ottaa mitä tahansa käytössä olevaa sanaa ja rekisteröidä sitä itselleen. Ei siis ole pelkoa, että jokin yritys rekisteröisi vaikkapa sanan Polkupyörä tai Kaurahiutale itselleen tarkoittamaan vain omaa polkupyörä- tai kaurahiutalemerkkiään, jolloin yleiskieleen pitäisi keksiä uusi yleisnimi. Kuvailevat yleisnimet eivät voi tulla rekisteröidyiksi edes muunnelluissa kirjoitusasuissa, sellaisissa kuin ”Polku-Pyörä” tai ”Kaura-Hiutale”.

Patentti- ja rekisterihallitus antaa selvät ohjeet siitä, millaisen sanan voi rekisteröidä tavaramerkiksi tai yrityksen toiminimeksi. Rekisteröitävän tavaramerkin pitää olla ennen muuta yksilöivä ja erottamiskykyinen. Siksi tavaramerkiksi ei tietenkään voi rekisteröidä jo toisen käytössä olevaa tavaramerkkiä tai toiminimeä tai näitä lähellä olevaa sanaa. Tavaramerkki ei myöskään saa ilmaista tuotteen ominaisuuksia, sillä tällöin se ei erottaisi tietyn merkkistä tuotetta muista samantapaisista tuotteista. Juuri tällä perusteella Polkupyörä ja Kaurahiutale eivät kelpaisi tavaramerkeiksi, sillä ne ilmaisevat suoraan tavaran lajin.

Rekisteröitävä tavaramerkki ei saa ilmaista myöskään sellaisia tavaran tai palvelun ominaisuuksia kuin laatua (esimerkiksi herkkuhiutale), käyttötarkoitusta (puurokaurahiutale), hintaa (säästökaurahiutale), alkuperää (suomalainen kaurahiutale) tai valmistusaikaa (pikakaurahiutale). Tällä perusteella esimerkiksi monet uudetkaan yhdyssanat tai sanayhdistelmät eivät kelpaa tavaramerkkirekisteriin. Lisäksi Patentti- ja rekisterihallituksen mukaan ”eräät sanat voivat olla rekisteröitäväksi kelpaamattomia sen vuoksi, että niihin ei mainonnan vapauden takia voida myöntää kenellekään yksinoikeutta.”

Samantapaiset säännöt pätevät myös toiminimiin. Patentti- ja rekisterihallituksen ohjeissa on runsaasti esimerkkejä kelvollisista ja kelpaamattomista toiminimiehdotuksista. Olennaista on, että toiminimi yksilöi haltijansa yrityksen:

”Pelkkä toiminnan laatua koskeva maininta tai tarjottavan tavaran tai palvelun nimitys ei riitä erottamaan yritystä muista saman alan yrityksistä. Pelkät numerot, kirjainyhdistelmät tai yleisesti tunnetut paikannimet eivät ole yksilöiviä, eivät myöskään esimerkiksi sanonnat tai huudahdukset. Sama koskee yleisiä etu- ja sukunimiä.”

Toiminimen pitää myös olla riittävän erilainen niin, ettei se ole sekoitettavissa samalla alalla toimivan yrityksen suojattuun toiminimeen, toiminimen käyttämään toissijaiseen tunnukseen tai tavaramerkkiin.

Patentti- ja rekisterihallitus antaa seuraavat esimerkit toiminimistä, jotka eivät yksilöi, koska ne eivät ole riittävän omaperäisiä:

Tmi Rakennuspalvelu (palvelun nimi)
Puutarhakaluste Oy (tuotteen nimi)
Avoin yhtiö 2001 (pelkkä numeroyhdistelmä)
Rovaniemi Oy (paikannimi)
Kaivopuisto Oy (paikannimi)
Nuku hyvin Oy (sanonta)
T:mi Järvinen (yleinen sukunimi)
Anne Oy (yleinen etunimi)

Mikä on riittävän omaperäistä?

Rekisteröinnin esteenä voi siis olla se, että sanan ”omistaa” jo joku toinen tai että sana on yhteistä omaisuutta. Tavaramerkin tai toiminimen haltija voi niin halutessaan myydä tavaramerkin tai toiminimen. Mutta kuka voi antaa luvan yhteisen omaisuuden käytöön? Ei kukaan, sillä kieli on meidän kaikkien yhteistä omaisuutta.

Rajanveto yhteisten, kuvailevien sanojen ja erisnimiksi sopivien sanojen välillä ei useinkaan ole itsestään selvää. Niinpä lehtitietojen mukaan eräs yrittäjä sai rekisteröidyksi toiminimen Helsinki 2000 ja tarjosi sitä vuoden 2000 kulttuurikaupungin Helsingin ostettavaksi, vaikka äkkiseltään yhdistelmä ei tunnu kovinkaan omaperäiseltä ja yksilöivältä, pikemminkin kuvailevalta. Eräs toinen yrittäjä puolestaan kertoi, että Mertaranta olisi kelvannut rapujenkasvattamon toiminimeksi, ellei sana olisi tullut sukunimenä tunnetuksi television urheiluselostuksista.

Kotimaisten kielten tutkimuskeskukselta on pyydetty kielen asiantuntijan lausuntoja sanoista, joita on suunniteltu tavaramerkeiksi tai toiminimiksi. Lausuntoja ovat pyytäneet lähinnä tavaramerkkiä tai toiminimeä itselleen suunnitelleet tai omaa tuote- tai toiminimeään puolustaneet. Tutkimuskeskus ei ole pitänyt esimerkiksi sanaa kuntalomake riittävän yksilöivänä lomakkeen tavaramerkiksi. Vaikka sanaa kuntalomake ei löydy Suomen kielen perussanakirjasta eikä muistakaan yleiskielen sanakirjoista, sen merkitys on helposti pääteltävissä sanan osien perusteella. Se on muodostettu tavallisista sanoista kunta ja lomake, ja osien perusteella on helppo päätellä, että kyseessä on kuntien käyttöön tarkoitettu lomake. Sana kuvaa siis tuotteen lajin eikä Kotimaisten kielten tutkimuskeskuksen mielestä siksi sovi tavaramerkiksi.

Samantapaisin perustein Kotimaisten kielten tutkimuskeskus ei ole lausunnoissaan pitänyt sanoja kuntohoito ja kiinteistökuivaus riittävän yksilöivinä yrityksen toiminimiksi. Molemmat ovat läpinäkyviä yhdyssanoja, jotka kuvaavat toiminnan laatua. Toiminnan laatua kuvaavaa sanaa voi kuitenkin käyttää toiminimen osana, ja siksi aivan mahdollisia olisivat esimerkiksi Kaisan kuntohoito Oy, Kuntohoito Kohotus Oy, Kiinteistökuivaus Kuivalainen Oy, Pohjanmaan Kiinteistökuivaus Oy ja niin edelleen (sikäli kuin näitä toiminimiä ei jo ole rekisteröity).

Seuraavassa on Patentti- ja rekisterihallituksen esimerkkejä siitä, miten yksilöimättömästä nimestä saadaan yksilöivä lisäämällä siihen vaikkapa jokin keksitty sana, kirjainyhdistelmä, yhtiömiehen nimi tai paikannimi:

Tmi Rakennuspalvelu Ramux
AW-Puutarhakaluste Oy
Avoin yhtiö Maija Kirmanen 2001
Rovaniemen kodinkoneliike Oy
Kaivopuiston jäätelökioski Oy
Kesähotelli Nuku hyvin Oy

Tämäntyyppiset yritysnimet ovat hyviä, koska ne toisaalta yksilöivät tuotteen tai yrityksen, toisaalta kertovat, minkätyyppisestä tuotteesta tai toiminnasta on kyse.

Myös tuotetta kuvaavan yleisnimen voi rekisteröidä tavaramerkin osaksi, vaikka sitä ei voikaan rekisteröidä tavaramerkiksi. Niinpä Lapin Puikula on tavaramerkki, mutta pelkkä Puikula taas on perunalajikkeen nimi, ja puikula voi Nykysuomen sanakirjan mukaan olla sukkulamainen olio, esimerkiksi hauen puikula. Periaatteessa puikula olisi siis vapaa rekisteröitäväksi myös jonkin muun tavaramerkin osaksi. Viime kädessä rekisteröitävyydestä päättää Patentti- ja rekisterihallitus, joka monien muiden seikkojen lisäksi ottaa huomioon myös sen, ettei nimi läheisen asunsa vuoksi helposti sekaannu jo rekisteröityyn nimeen. Tavaramerkin tai toiminimen haltijan tehtäväksi jää valvoa, ettei hänen rekisteröimäänsä merkkiä loukata. Riitatapauksissa asia voidaan viedä tuomioistuimen ratkaistavaksi.

Millainen on hyvä tuotteen tai yrityksen nimi?

Nimi on tarkoitettu käytettäväksi puheessa ja kirjoituksessa, joten sen helppokäyttöisyys on tärkeää. Siksi hyvä nimi noudattaa normaaleja oikeinkirjoitussääntöjä ja on vaivatta taivutettavissa.

Yksinkertaisin toiminimi muodostuu etu- ja sukunimestä: T:mi A. Järvinen, Anne Laakso Oy. Tällainen nimi ei kuitenkaan kerro mitään toimialasta toisin kuin vaikkapa A. Järvisen rakennusliike Oy tai Pienkodinkone Anne Laakso Oy.

Tuotenimeksi käy myös yleiskielen sana, kunhan se ei pelkästään kuvaa tuotteen lajia tms. Karhu voi olla suksien ja Koskenlaskija juuston nimenä ilman että suksilla on mitään tekemistä karhujen tai juustolla koskenlaskun kanssa. Monesti tuotteen nimeksi valitaan kuitenkin jokin tuotteen aihepiiriin liittyvä sana. On esimerkiksi olemassa Ulpukka- ja Lip-lap-laitureita sekä Nopsa- ja Kulkuri-polkupyöriä.

Myös yrityksen nimi voi liittyä toiminnan aiheeseen. Autokouluilla voi olla sellaisia nimiä kuin Ajorata, Risteys, Strada ja Vauhti. Helsingin seudun puhelinluettelossa on monta kukkakauppaa, joilla on jonkin kukkivan kasvin nimi: Lumikello, Lutukka, Metsätähti, Päivänkakkara. Kukkakauppojen nimiä ovat myös Florabell, Floranita ja Floranna, joiden kantasana on latinan kielen kukkaa merkitsevä sana. Ateriapalveluja tarjoava Ateriaali Oy on puolestaan leikitellyt ateria-sanalla. Näissä nimissä uusi sana on muodostettu johtamalla, välillä hyvinkin omaperäisesti.

Monilla tuotteilla on myös nimiä, jotka eivät tunnu merkitsevän mitään. Esimerkiksi useimmat lääkkeiden nimet ovat vartavasten tehtyjä, eikä niitä juuri tunnista suomen tai muunkaan kielen sanoiksi: Monurol, Pantyson, Zeclar Od. Kuten edellä oli puhetta, erisnimen tehtävä on yksilöidä, joten keksitty nimi puoltaa hyvin paikkaansa. Tällaisen uudismuodosteen suuri etu on, ettei se sekoitu kuvaileviin yleisnimiin. Myöskään tuotteiden kansainvälinen markkinointi ei tuota ongelmia. Silti saattaisi olla hauskaa, jos lääke nimettäisiin vaikkapa Korpinrasvaksi ottaen mallia Joel Lehtosen Putkinotko-romaanin apteekkikohtauksesta! Mitään merkitsemätöntä nimeä voi myös olla vaikea oppia. Avuksi tarvitaankin mieleen jääviä mainoslauseita, joissa nimi yhdistyy merkitykselliseen sanaan, kuten mainoslauseessa ”Dexit – päänsäryn exit”.

Myös yrityksen toiminimeksi voidaan keksiä aivan uusi sana, joka ei välttämättä pohjaudu mihinkään olemassa olevaan sanaan, ainakaan suomenkieliseen. Viime vuosina olemme oppineet uudet nimet Merita, Sonera ja Leonia. Vastaavia nimiä on helppo löytää muitakin. Pikainen silmäys puhelinluetteloon paljastaa esimerkiksi osakeyhtiöiden nimet Matore, Matro, Matronic, Rapeff ja Rapito. Keksittyä sanaa ei kukaan ennestään omista, mutta ongelmana voi olla, ettei siitä myöskään ilmene, minkä alan yrityksestä on kysymys. Siksi esimerkiksi puhelinluetteloon tarvitaan lisämääre, kuten Matrex Oy Management & Transportation Experts ja Rapcon Oy rakennuttamispalvelut.

Parhaimmillaan tavaramerkki tai toiminimi on kieliasultaan helppokäyttöinen, yksilöi tuotteen tai yrityksen, kertoo jotain juuri tälle tuotteelle tai yritykselle ominaisista piirteistä ja jää myönteisesti asiakkaan mieleen.

 

Salli Kankaanpää työskentelee Kotimaisten kielten tutkimuskeskuksessa.

 

Lisätietoja tavaramerkeistä ja toiminimistä:

Encyclopædia Iuridica Fennica. Suomalainen oikeustietosanakirja. I Varallisuus- ja yritysoikeus. Suomalaisen Lakimiesyhdistyksen julkaisuja, C-sarja n:o 24. Suomalainen Lakimiesyhdistys, Helsinki 1994.

Patentti- ja rekisterihallituksen kotisivut http://www.prh.fi