Uusia taivutus- ja oikeinkirjoitussuosituksia

Suomen kielen lautakunta käsitteli kokouksessaan 31. tammikuuta eräitä taivutus- ja oikeinkirjoituskysymyksiä.

Filee ja pyree

Ruokasanastoon kuuluvat filee ja pyree ovat peräisin ranskasta, jossa ne kirjoitetaan filet ja purée ja äännetään kutakuinkin [filee] ja [pyree]. Sanojen kirjoitusasut on aikanaan suomalaistettu ranskan ääntöasun mukaan ja sanat on suositettu taivutettavaksi filee : fileen : fileetä ja pyree : pyreen : pyreetä.

Kun näistä sanoista on vähitellen tullut arkipäivän kieltä, ne ovat alkaneet käytössä lähetä muodoltaan ja taivutukseltaan suomen omaperäisiä sanoja. Suomen kielen substantiiveissa ei ole vanhastaan kahteen e:hen päättyviä sanoja. Niinpä filee ja pyreekin ovat alkaneet esiintyä asuissa file ja pyre, kuten vene ja kone, ja taipua vastaavasti fileen, filettä ja pyreen, pyrettä kuten veneen, venettä. Esim. ”Porsaan filettä kermaisessa pestokastikkeessa”; ”perunapyrettä ja rakuuna-valkoviinikastike”.

Suomen kielen lautakunta katsoi, että ei ole syytä pyrkiä estämään tämänkaltaista muutosta. Kyse on vierasperäisten sanojen sopeutumisesta suomen sanojen hahmoon ja taivutusjärjestelmään. Vertailukohdaksi sopii mm. lainasana siitake, jota jo kauan on taivutettu kahdelle tavalla: joko vierassanojen tapaan siitaken, siitakea tai omaperäisten sanojen tavoin siitakkeen, siitaketta.

Vuori ja vuorillinen

Suomessa on kaksi eri vuori-sanaa, jotka taipuvat eri tavoin: korkeaa mäkeä yms. tarkoittava vuori, joka taipuu vuori, vuoren; adjektiivi on vuoreton. Merkityksessä ’pukineen tms. sisäpuolta verhoava kangas’ sana vuori on lainaa ruotsista ja taipuu vanhan suosituksen mukaan vuorin, vuoria; adjektiivit ovat vuoriton, vuorillinen. Tässä merkityksessä käytettyä vuori-sanaa taivutetaan kuitenkin yleisesti myös e:llisenä, esimerkiksi ”Sama takki käy ilman vuorta syystakkina ja vuoren kanssa talvitakkina.”

Murteissa on joukko sanoja, jotka taipuvat kahdella tavalla, kuten teeri : teeren tai teerin. Yleiskielessäkin tällaisia sanoja on joitakin, esimerkiksi kasvinnimet alpi ja helpi taipuvat joko alpi : alven tai alpin ja helpi : helven tai helpin.

Suomen kielen lautakunta totesi, että vaikka vuori-sanan i:llinen taivutus on hyvin vakiintunut erikoisalalla mm. käsityöterminä, ei kahtalaisesta taivutustavasta ole yleiskielessä haittaa. Samoin voidaan käyttää rinnakkain johdoksia vuorillinen ja vuorellinen sekä vuoriton ja vuoreton.

Yhteen ja erikseen kirjoitettavia

Suomen kielen lautakunta käsitteli myös eräitä yhteen ja erikseen kirjoitettavia ilmauksia. Se päätti väljentää sanakirjoissa ja oppaissa esitettyä kirjoitussuositusta seuraavissa:

Suomen kielen lautakunnan jäsenet ks. www.kotus.fi(siirryt toiseen palveluun)

Suomen kielen lautakunta on Kotimaisten kielten keskuksen asiantuntijaelin, joka päättää yleisluonteisista ja periaatteellisista kielenkäytön kysymyksistä.