Toimittajien sähköpostit tulvivat mediatiedotteita: toimittajan saapuneet-kansioon voi tulla päivässä useita kymmeniä tiedotteita, toisille jopa satoja. Useimmat jäävät huomiotta, mutta kun toimittaja tarttuu johonkin aiheeseen, voi juttu olla pieni artikkeli verkkolehdessä tai saada parhaimmassa tapauksessa suurtakin huomiota painetussa lehdessä.
Viestintätöissä mukana olleena olen huomannut, että monesti verkkolehtiin kirjoitettu uutisteksti on hyvin samanlainen kuin alkuperäinen tiedoteteksti. Olen siksi pro gradu -työssäni selvittänyt, millaisia muutoksia toimituksissa tehdään tiedotteeseen ja miten muutokset vaikuttavat tiedotteen sanomaan.
Tiedotteessa voi sanoa olevan tietty ääni, joka koostuu viestin sisällöstä sekä tavasta sanoa se. Pyrin selvittämään, muuttuuko tiedotteen ääni muokattaessa tekstiä uutiseksi, ja tarkastelen referointia eli tapoja, joilla tiedotteesta ja sen viesteistä puhutaan uutisissa.
Laajempia tekstipätkiä referoitaessa ei kaikissa virkkeissä välttämättä ole ollenkaan referoinnin merkkejä.
Referoinnin perustyyppejä ovat suora lainaus (Matti sanoi: ”Ulkona sataa!”) ja epäsuora lainaus (Matti sanoi, että ulkona sataa.). Referointia näissä osoittavat ilmaus Matti sanoi ja lainausmerkkien käyttö. Aina referoinnin osoittaminen ei kuitenkaan ole näin yksioikoista: Referoida voi myös esimerkiksi käyttämällä konditionaalia tai pelkkiä lainausmerkkejä. Laajempia tekstipätkiä referoitaessa ei kaikissa virkkeissä välttämättä ole ollenkaan referoinnin merkkejä, sillä kontekstista voi tulkita ajatuksen olevan referoitu. Silloin alkaa jo hämärtyä, mikä ajatus kuuluu kenellekin.
Tutkielmani aineistona on viisi elinkeinoelämän edunvalvontajärjestön Keskuskauppakamarin tiedotetta, jotka koskevat julkista sektoria. Näistä kirjoitettiin valtakunnallisissa verkkolehdissä yhteensä 13 uutistekstiä vuonna 2014.
Uutinen neutraalina tiedonvälittäjänä
Ensisilmäyksellä uutisteksti vaikuttaa usein kertovan neutraalisti tiedotteen viestit. Tiedotteen äänen voi tällöin ajatella pääsevän hyvin esiin. Teksteissä on kuitenkin monia tapoja, joilla kirjoittaja voi epäsuorasti osoittaa suhtautumista tiedotteen ääneen ja ohjata lukijaa tiettyyn asennoitumiseen.
Uutisessa voidaan esittää väitteitä tiedotteen tapaan ilman lähdemainintoja ja osoittamatta väitettä referoinniksi, mutta useimmiten asiat on kuitenkin esitetty tiedotteen lähettäjän eli Keskuskauppakamarin sanomaksi.
Menot ovat jatkaneet nousua muun muassa sen takia, että kunnat ovat kompensoineet pienentyneitä valtionosuuksia nostamalla kunnallisveroa. (Verkkouutiset)
Kauppakamari pitää myös huonona sitä, että julkinen sektori kilpailee yksityisen kanssa ja vaatii erikseen Yleisradion rahoituksen kohtuullistamista. Myös kuntatyöntekijöiden viiden vuoden irtisanomissuojasta kuntaliitosten yhteydessä pitäisi luopua, Keskuskauppakamari ehdottaa. (Helsingin Sanomat)
Kaikkiaan aineistoni uutisissa on käytetty referointia enemmän kuin tiedotteissa. Lainausta osoittavat johtolauseet ovat yleensä neutraaleja:
Keskuskauppakamarin mielestä minihallitusneuvottelujen tulos on tyydyttävä kompromissi. (Verkkouutiset)
Vaikka uutiset siis kopioivat paljon tiedotteiden tekstiä, muuttavat ne usein tiedotteissa esitetyt yksiääniset suorat väittämät referoinniksi: suoraksi tai epäsuoraksi. Tämä vahvistaa näkemystä uutisten roolista tiedonvälittäjänä.
Tiedotteen lähettäjä haluaa äänensä kuuluviin
Tiedotteissa käytetään yleensä paljon lainauksia juuri sitä silmällä pitäen, että uutistoimitukset voisivat käyttää tiedotetta sellaisenaan uutisessa. Jos tiedotteessa esitetään kannanottoja ja perusteluja pelkkinä toteamuksina, toimittajan on pakko muuttaa tekstiä. Aineistoni tiedotteissa käytetään paljon suoraa esitystä, mutta myös kaikkia muita referoinnin muotoja. Tiedotteissa esiintyviä lainauksia otetaan uutisiin, mutta usein tiedotetekstiä myös muutetaan lainauksiksi.
Sekä suorassa että epäsuorassa lainauksessa voi johtoilmauksilla osoittaa oman näkökulman referoituun.
Voikin kysyä, millainen lainaus päästää parhaiten tiedotteen lähettäjän äänen kuuluviin: suora vai epäsuora esitys vai jokin muu tapa? Suora esitys kuvaa referoidun sanoman täsmälleen, kuten se on sanottu. Epäsuora esitys puolestaan yhdistää lainauksen toimittajan ääneen: toimittaja voi muuttaa tekstin sanamuotoja, ja näkökulma on hänen. Toisaalta sekä suorassa että epäsuorassa lainauksessa voi johtoilmauksilla osoittaa oman näkökulman referoituun.
Esimerkki johtoilmauksen vaikutuksesta on Kauppalehden uutisessa, joka perustuu Keskuskauppakamarin tiedotteeseen. Kauppalehti on muuttanut tiedotteesta vain yhden epäsuoran esityksen muotoilua ja muuten kopioinut tiedotteen sellaisenaan:
Penttilä muistuttaa, että tällä hetkellä julkisten palveluiden ostoista 27 prosenttia kohdistuu yksityiselle sektorille. (Keskuskauppakamari)
Penttilän mukaan julkisten palveluiden ostoista 27 prosenttia kohdistuu yksityiselle sektorille. (Kauppalehti)
Penttilän mukaan voi olla neutraalimpi kuin Penttilä muistuttaa, joka implikoi aiempaa ja totuuteen perustuvaa faktaa. Lehti ei välttämättä halua osoittaa, että väitteellä olisi totuuspohjaa tai että siitä olisi puhuttu aiemmin. Vain yhden lauseenjäsenen ja otsikon muutos Kauppalehden uutisessa tiedotteeseen verrattuna kuitenkin osoittaa, että lehti ei kyseenalaista tiedotteessa esitettyjä näkemyksiä.
Useimmiten lehdet eivät toista sellaisinaan tiedotteissa esitettyjä perustelevia argumentteja, eivät edes ne lehdet, joissa tiedotteet saivat yleensä hyvin näkyvyyttä. Tällainen on esimerkiksi ilmaus kansainväliset tutkimukset osoittavat, jolla on tiedotteessa perusteltu väittämän paikkansapitävyyttä:
Jos hallitus ei ryhdy päättäväisesti tervehdyttämään taloutta, uhkaa paisunut julkinen sektori jäädä pysyväksi. Tähän Suomella ei ole varaa. Kansainväliset tutkimukset osoittavat, että julkisten menojen suhteen pitäminen tällä tasolla voi jarruttaa talouden vuotuista kasvua jopa yhdellä prosenttiyksiköllä. (Keskuskauppakamari)
Uutisteksteissä tätä kohtaa tiedotteesta ei käytetä ollenkaan tai sen lähteeksi mainitaan toimitusjohtaja Risto E. J. Penttilä, kuten yhdessä uutisessa:
”Jos hallitus ei ryhdy päättäväisesti tervehdyttämään taloutta, uhkaa paisunut julkinen sektori jäädä pysyväksi. Tähän Suomella ei ole varaa. Kansainväliset tutkimukset osoittavat, että julkisten menojen suhteen pitäminen tällä tasolla voi jarruttaa talouden vuotuista kasvua jopa yhdellä prosenttiyksiköllä”, muistuttaa Keskuskauppakamarin toimitusjohtaja Risto E. J. Penttilä. (Kauppalehti)
Esimerkissä tiedotteen viesti on asetettu Penttilän sanomaksi, joten voi ajatella, että uutisteksti ei sitoudu Keskuskauppakamarin väittämään. Toisaalta johtoverbiksi on kuitenkin valittu ilmaus muistuttaa, joka osoittaa väittämän perustuvan aiempaan yleiseen tietoon.
Uutistekstissä käytetyt sanat vaikuttavat osaltaan siihen, minkälaisen kuvan se antaa Keskuskauppakamarista. Käytetäänkö uutisessa samoja ilmauksia kuin tiedotteessa, vai kerrotaanko asioista muilla sanavalinnoilla?
Keskuskauppakamari on laatinut kymmenen kohdan hätäohjelman talouden tervehdyttämiseksi. Toimenpiteet sisältävät muun muassa eläkeiän noston, kuntien velvoitteiden karsimisen, opintotuen korvaamisen lainalla, työikäisille suunnattujen tukien karsimisen ja elinkeinoelämän tukien supistamisen. (STT)
Tiedotteessa on käytetty ilmausta avaintoimenpiteet, joka uutisessa on korvautunut neutraalilla toimenpiteillä. Uutisessa hätäohjelma luonnehtii ohjelmaa tiedotteen ilmauksen kuntoutusohjelma sijaan, mutta sekin korostavasti: hätäohjelma korostaa yhteiskunnan taloustilanteen vakavuutta ja kuvailee ohjelmaa kriittiseksi apuneuvoksi. Näin ollen tiedotteen viesti talouden kurjasta tilanteesta toistuu uutisessa, jolloin uutistekstin voi ajatella jakavan tiedotteen näkökulman.
Konditionaalilla saa vaihtoehtoja
Tietyt lainauksen keinot osoittavat kriittistä näkökulmaa ja etäisyyttä tiedotteen viesteihin. Näitä keinoja ovat referoiva konditionaali, etäännyttävät johtoilmaukset (väittää), lainausmerkkien käyttö (”kuntoutuslista”) ja arvottavat sanavalinnat (raju leikkauslista). Näissä kirjoittajan ääni esittää enemmän tai vähemmän näkyvästi, ettei se ota vastuuta siitä, mitä referoitu on sanonut.
Konditionaalilla kirjoittaja voi osoittaa suhtautuvansa varauksellisesti referoitavan tekstin väittämiin. Tulevaisuudesta puhuttaessa konditionaalilla voidaan myös osoittaa, että muutkin vaihtoehdot kuin juuri esitetty ovat mahdollisia.
Johtoilmausten verbit sanoo ja toteaa ovat neutraaleja, kun taas väittää asettaa referoidun hieman eri valoon.
Konditionaalia käytetään aineistoni uutisissa enemmän kuin tiedotteissa. Pääosin sitä käytetään referoinnin keinona, kun puhutaan aikeista tai tahdosta: Tämän pitäisi tapahtua vuosikymmenen loppuun mennessä. − Tästä tulee nimitys referoiva konditionaali. Sitä voidaan käyttää osoittamaan, että tiedotusväline ei sitoudu täysin tiedotteen väittämiin: konditionaali jättää toteutumisen auki ja antaa tilaa toisille äänille.
Tiedotteissa indikatiivilla pyritään saamaan varmuutta väittämiin:
Julkisen sektorin pienentäminenon olennaista, jotta myös kokonaisveroaste saadaan laskuun. (Keskuskauppakamari) – Vrt. Julkisen sektorin pienentäminen olisi olennaista, jotta myös kokonaisveroaste saataisiin laskuun.
Indikatiivi ei esitä vaihtoehtojen olemassaoloa mahdollisena toisin kuin konditionaali. Toisaalta konditionaalin käyttö voi olla luontevaa myös silloin, kun toivetta ei suoraan osoiteta kenellekään, jolloin ei voi käyttää suoraa käskymuotoa. Myös uutistekstit käyttävät konditionaalia tässä tehtävässä.
Tarkistukset pitäisi toteuttaa kaikissa tuloluokissa, jotta progressio ei kiristyisi. (Keskuskauppakamari)
Keskuskauppakamari vaatii, että julkisten menojen osuus palautetaan puoleen bruttokansantuotteesta. Tämä pitäisi tapahtua vuosikymmenen loppuun mennessä. Veroja Keskuskauppakamari ei enää kiristäisi. (STT)
Uutisteksteissä konditionaalilla siis referoidaan Keskuskauppakamarin viestejä, jotka nähdään sen omina toiveina ja samanarvoisina toisten näkökulmien kanssa.
Lainausmerkeillä ja sanavalinnoilla etäännytään
Johtoilmausten verbivalinnoilla voi etääntyä referaatista tai osoittaa samanmielisyyttä. Esimerkiksi sanoo ja toteaa ovat neutraaleja, kun taas väittää asettaa referoidun hieman eri valoon. Väittää-verbi antaa tilaa muille äänille sitoutumatta itse vieraaseen ääneen. Se ei välttämättä kyseenalaista väittämää, mutta jättää ainakin avoimeksi oman kantansa. Verbin funktio voi toki vaihdella kontekstin mukaan. (Martin & White 2005: 103–105).
Yksi tapa ottaa uutisessa etäisyyttä tiedotteeseen on käyttää lainausmerkkejä ilmauksissa, joihin ei haluta sitoutua. Lainausmerkeillä osoitetaan, että vastuu sanavalinnoista kuuluu Keskuskauppakamarille:
Edellä mainittujen toimien lisäksi Keskuskauppakamari on julkaissut kymmenen kohdan ”kuntoutuslistan” Suomen talouden tervehdyttämiseksi. Listan suurimpiin toimiin kuuluvat julkisen palvelutuotannon tehostaminen muun muassa digitalisaation ja ”yrittäjähenkisyyttä korostavien” palveluseteleiden avulla, kuntien velvoitteiden karsiminen sekä viiden vuoden irtisanomissuojasta luopuminen kuntaliitoksissa. (Uusi Suomi)
Lainausmerkkien avulla esimerkkiuutisissa asennoidutaan väittämiin kriittisesti ja ulkopuolelta käsin. Merkeillä halutaan korostaa tiedotteessa käytettyjä termejä ja irtisanoutua niiden väittämistä. Lainausmerkkejä voi toki käyttää vain osoittamaan, että sanavalinta on jonkun muun kuin kirjoittajan, mutta usein niitä käytetään sanavalintojen kyseenalaistamiseen (Trask 1997). Lainausmerkeillä voidaan ilmaista vastakkainasettelu tiedotteen äänen ja uutistoimituksen äänen välillä. Toimittaja asettautuu sanojen ulkopuolelle ja siten ohjaa lukijan huomiota ja tulkintaa referaatista.
Lainausmerkkejä käytetään usein sanavalintojen kyseenalaistamiseen.
Aineistossani on lähinnä sitoutumattomia lehtiä, mutta myös muutama lehti, jotka voivat ottaa näkyvästi kantaa Keskuskauppakamarin viesteihin. Yksi tällainen on puoluepoliittinen Kansan Uutiset, jonka uutistekstissä referaatin ympärillä olevalla aineksella korostetaan asennoitumista:
Järjestö käy armotta julkisen sektorin kimppuun. Se on laatinut myös rajun leikkauslistan, jonka toteuttaminen panisi kansalaiset polvilleen.
Ilmaukset käy armotta ja raju leikkauslista arvioivat tiedotteessa kerrottuja vaatimuksia. Tällaisia arvottavia sanavalintoja ei näy sitoutumattomissa lehdissä, joissa etääntymistä osoitetaan hienovaraisemmilla keinoilla.
Tiedotteen ääni kuuluu
Tiedotetta ei useinkaan mainita tekstin lähteeksi. Lähteinä toki mainitaan usein Keskuskauppakamari tai Risto E. J. Penttilä, mutta uutisteksteistä ei käy ilmi, onko teksti saanut alkunsa haastattelusta, kuulopuheesta vai tiedotteesta. Aina ei näy sekään, mikä teksti on Keskuskauppakamarin sanomaa ja mikä uutisen omaa. Tämä vaikuttaa osaltaan tulkintaan: jos todellista lähdettä ei ole näkyvissä, lukijan ei anneta nähdä äänten koko ketjua tekstin taustalla.
Tiedotteita referoidaan tarkastelemissani uutisissa yleisesti ottaen neutraalisti ja tiedotteen ääni pääsee hyvin kuuluviin. Uutisissa on kuitenkin sekä eksplisiittistä että implisiittisempää etäännytystä tiedotteesta.
Etäännytystä osoitetaan konditionaalilla sekä johtoverbien valinnoilla. Eniten valtaa tiedotteen äänelle annetaan silloin, kun uutistekstissä on kirjoitettu Keskuskauppakamarin mielipide samoin kuin se on kerrottu tiedotteessa. Myötäilevissä uutisissa kaikkia ajatuksia ei ole merkitty lainauksiksi, vaan ne on saatettu kirjoittaa annettuna tietona ilman lähdeviitteitä.
Uutisia lukiessa on hyvä muistaa, että kaikki kielenkäyttö on jollakin tasolla ideologista – on valinta sinänsä, mitä tiedotteesta nostetaan uutiseen ja miten se kerrotaan.
Kirjallisuutta:
Martin, J. R. – White, P. R. R. 2005: The language of evaluation. Appraisal in English. London: Palgrave Macmillan.
Trask, Larry 1997: Guide to Punctuation. University of Sussex, http://www.sussex.ac.uk/informatics/punctuation/(avautuu uuteen ikkunaan, siirryt toiseen palveluun)