Siirry sisältöön

-kin

Kokoaan suuremmat -kin ja -kaan

Riitta Korhonen

Sananloppuun kiinnittyvä liite -kin ja sen kielteinen pari -kaan/-kään ovat kevyitä kooltaan mutta eivät vaikutuksiltaan: Laulajakin unohti sanat. | Laulaja unohti sanatkin. | Laulaja unohtikin sanat. Laulajakaan ei muistanut sanoja....

Numeraalit, adverbit ja partikkelit

Juurikin niin

Marjatta Palander

Partikkelia juuri voidaan käyttää tähdentävänä ja kieltolauseissa lieventävänä sanana: (Tähdennys:) Juuri eilenhän asiasta oli puhetta. …

Oikeinkirjoitus ja kielioppi

Liitepartikkelit kin ja kaan, kään 1600-luvun teksteissä

Pirkko Forsman Svensson

Nykysuomi ei poikkea vanhasta kirjasuomesta vain kirjoitusasultaan, vaan eroja on kaikilla kielen tasoilla. Myös liitepartikkeleita kin ja kaan, kään käytettiin aiemmin toisella tavalla kuin nykyään. Vanhan kirjasuomen tutkija Pirkko Forsman Svensson tarkastelee seuraavassa 1600-luvun kirjoittajien tapaa käyttää liitepartikkeleita. Forsman Svensson on Uumajan yliopiston lehtori ja Helsingin yliopiston suomen kielen dosentti.

Vanha kirjakieli

Monimielinen kin

Matti Vilppula

Liitepartikkeli kin on jokapäiväisessä puheessa ja kirjoituksessa ylen tavallinen, mutta sen merkityksen täsmällinen määrittely on usein vaikeaa. Tunnemme vain epämääräisesti, että jokin selvä tehtävä sillä lauseessa on, sillä poiskaan sitä ei voi jättää merkityksen muuttumatta. Seuraavassa kirjoituksessa näitä tehtäviä tarkastelee erikoistutkija Matti Vilppula; hän on Kotimaisten kielten tutkimuskeskuksessa tekeillä olevan Suomen murteiden sanakirjan päätoimittaja.

Numeraalit, adverbit ja partikkelit