hengellinen kieli
Kolme aaltoa, rokotus ja karanteeni
varhaisnykysuomen alkupuoliskon kehitys vuosina 1810–1845 julkaistun kirjallisuuden valossa
Petri Lauerma
Suomen kirjakielen kehitys eteni 1800-luvun alkupuolella vaiheittain aaltoina, kuten koronapandemia 2020-luvulla. Rokotuksia ja karanteenejakin varhaisnykysuomen kauteen sisältyy.
Vanha kirjakieli
Pyhät nimet
Taru Kolehmainen
Tämän Kielikellon artikkeleista käy toistuvasti ilmi, miten ”veteen piirretty viiva” on rajankäynti erisnimen ja yleisnimen, ison ja pienen alkukirjaimen välillä. Hengellisissä teksteissä raja on vielä häilyvämpi – mutta miten ja miksi?
Kirjoitusasu ja ääntäminen
Iso alkukirjain Jumalaa ja Jeesusta tarkoittavissa sanoissa
Taru Kolehmainen
Hengellisessä kirjakielessä on perinteisesti käytetty isoa alkukirjainta paljon runsaammin kuin muissa tekstilajeissa, hartauskirjallisuudessa ehkä vielä enemmän kuin kirkollisissa kirjoissa. Sitä näkee etenkin Jumalaa ja Jeesusta tarkoittavissa sanoissa: synonyymien lisäksi myös muissa heitä kuvailevissa sanoissa. Tämän kirjoitustavan aiheuttamasta horjunnasta ja kielenkäytölle tuottamista vaikeuksista kirjoittaa kielitoimiston tutkija Taru Kolehmainen, joka on pohtinut ongelmaa toimiessaan äsken uudistetun virsikirjan toimituskunnassa.
Artikkeli
Uudet virret – uusi kieli
Taru Kolehmainen
Suomen kirkkokansa saa tulevana adventtina virallisesti käteensä uuden virsikirjan, jonka lasketaan olevan kuudes varsinainen virsikirja. Tässä artikkelissa tarkastellaan, millaisia olivat virsikirjan kielellisen uudistamisen tavoitteet ja miten niiden toteuttamisessa onnistuttiin. Kielitoimiston tutkija Taru Kolehmainen oli mukana virsikirjauudistuksen viime vaiheessa, virsikirjan toimituskunnassa, jonka tehtävänä oli virsikirjan ns. tekninen viimeistely ja painokuntoon saattaminen.
Artikkeli