Ruotsinkielisten näyttelijättärien suusta osaksi pissisten ja homojen tyyliä. Stadiässäksi kutsutun äänteen matka 1800-luvulta nykypäivään on vaiheikas ja haarautuu moneen suuntaan, mutta yksi on ja pysyy: Helsinki ja pääkaupungin paheellisuus. S-äänteen ja sen taustailmiöiden yhteyksiä eri aikojen aatteisiin ja kieliasenteisiin sekä kaupungin ja maaseudun suhteeseen ruotivat kielentutkijat Mia Halonen, Heikki Paunonen ja Johanna Vaattovaara yhdessä historiantutkija Samu Nyströmin kanssa teoksessaan Stadin syntinen s. Teos on vertaisarvioitu.
Kirjassa on esipuheen, johdannon ja loppuluvun ohella kaksi osaa, joista ensimmäinen on historiallisesti taustoittava ja toisessa keskitytään itse äänteeseen ja sitä koskeviin käsityksiin. Ensimmäisessä osassa (”Ässämyytin juuret – Helsinki kansallisen kertomuksen kipupisteenä”) kuljetaan 1800-luvun alkupuolelta 1930-luvulle. Toisessa osassa (”Helsinkiläinen s mitattuna, koettuna, kuultuna ja kuviteltuna”) edetään lopulta 2000-luvulle saakka ja myös Helsingin ja Suomen ulkopuolelle.
Ässän syntisyys
Teoksessa tuodaan selvästi ja monin tavoin esiin Helsingin erityinen rooli toisaalta syntien ja houkutusten kaupunkina, toisaalta kansakunnan kruununa. Kaupungin erityisasema suomalaisessa yhteiskunnassa näkyy myös siinä, miten ”helsinkiläiseen” kielenkäyttöön on suhtauduttu: Paheiden pesässä kielikin on turmeltunutta eikä siten tavoittelemisen arvoista. Samalla sillä on kuitenkin merkitystä, millaista kieltä maan pääkaupungissa käytetään.
Kaupungin ja maaseudun vastakkainasettelulla on osuutensa stadiässän tarinassa. Kansallisromanttinen ajattelu ihannoi talonpoikaista kansaa ja sen aitoa, puhdasta kieltä, jonka vastakohdaksi uuden pääkaupungin meno ja kielenkäyttö hahmottui. Oman osansa helsinkiläisen kielenkäytön asemaan ja maineeseen on tuonut ruotsin kielen vaikutus, jota on vanhastaan pyritty kielipoliittisista syistä kitkemään. Tältä pohjalta myös s:n ”ruotsalaistyyppinen” ääntäminen joutui aikoinaan silmätikuksi.
Kielenhuoltaja ilahtuu kirjassa tietysti kohdista, joissa ässän tarina yhdistyy kielenohjailuun. Käy ilmi muun muassa, että Kotikielen Seurassa keskusteltiin niin sanotusta sivistyneistön puhekielestä heti ensimmäisessä kokouksessa vuonna 1876 ja että vuonna 1885 E. N. Setälä mainitsi kokouspuheenvuorossaan Suomalaisen teatterin naisnäyttelijöiden terävän, ruotsalaisen s:n.
Kielenhuoltaja ilahtuu kirjassa kohdista, joissa ässän tarina yhdistyy kielenohjailuun.
Tunnetuista kielimiehistä etenkin E. A. Saarimaa pääsee teoksessa esille: Saarimaa tunnetaan svetisismien eli ruotsalaisuuksien kitkijänä, ja 1900-luvun alkuvuosikymmeninä ruotsin vaikutuksen torjumista pidettiin erityisen tärkeänä. Merkille pantavaa on, että Saarimaan suositut kielenoppaat alkavat ääntämistä käsittelevällä osalla ja juuri s:n virheellisenä pidettyyn ääntämiseen perehdytään heti oppaiden ensimmäisillä sivuilla.
Myös nykykielenhuollolle tuttu ilmiö, englannin kielen vaikutus ja asema, kietoutuu kiinnostavasti pääkaupunkiseudun kielenkäyttöön: teoksessa viitataan tutkimuksiin, joissa on käynyt ilmi, että anglismien mielletään leviävän etelästä muualle maahan. Näin Helsingin paheellinen maine säilyy vuosikymmenestä toiseen, oli syy mikä hyvänsä.
Ässän myyttisyys
Suomen kielessä on vain yksi s-foneemi eli s:n voi ääntää eri tavoin sanan merkityksen muuttumatta. Tämä on mahdollistanut stadiässäilmiön synnyn: kyseessä on äänne, joka ei vaikuta sanan merkitykseen mutta joka kantaa itsessään monenlaisia merkityksiä. Kirjoittajat toteavat, että suomen s:ää on äänteenä tutkittu melko vähän. Kuitenkin viimeistään tämän teoksen ilmestymisen myötä on todettava, että ässää sosiaalisena ilmiönä on tarkasteltu ja analysoitu enemmän kuin monia muita äänteitä – syystäkin.
Kirjassa, ja myös aiemmissa stadiässää käsittelevissä teksteissä (esim. Vaattovaara 2013; Piippo, Vaattovaara & Voutilainen 2016), tuodaan esiin, että helsinkiläinen s on itse asiassa myytti. Sitä ei ole olemassa niin sanotusti lingvistisenä faktana, eli ei ole yhtä tietynlaista, tarkkarajaista ja vain Helsingin puhekielelle ominaista s-äännettä. Tarinan edetessä käy kuitenkin ilmi, että stadiässällä on kuin onkin tosielämän esikuva: kaupungin ruotsinkielisen yläluokan puheesta on aikoinaan lainattu s-äänne, jollaista ei ole ollut käytössä muualla Suomessa.
Teoksessa esitellyistä tutkimuksista tulee ilmi, kuinka ässä halutaan useimmiten ”kieltää”, ikään kuin siirtää pois itsen luota: pääkaupunkiseudulle, itäiseen kaupunkiin, toiseen kaupunginosaan, aiempaan elämänvaiheeseen. Kiinnostavasti on kuitenkin ollut myös yhteyksiä, joissa etinen, sihisevä ääntämys on ollut tavoiteltua. Näistä mainitaan muun muassa niin sanotun teatteriässän suosio 1900-luvun vaihteessa sekä nuorisokulttuurin nousu 1960-luvulla, jolloin nuoret halusivat myös puhetavallaan erottua vanhemmista sukupolvista. Lisäksi stadiässä on tehnyt käänteisen luokkaretken vuosikymmenten mittaan ja päätynyt alkuaan ruotsinkielisen yläluokan puheesta lähiöiden kovisten kieleen.
Stadiässän toiseus, paheellisuus ja vääränlaisuus kiteytyvät lopulta siinä, että se on alusta alkaen mielletty nimenomaan naisellisen puheen piirteeksi. Teoksessa marssitetaan esiin niin näyttelijättäret ja iskelmälaulajat kuin koulutytöt, pissikset ja white trash -muijatkin. Myös nuorison kielenkäyttöön on perinteisesti kohdistunut paljon odotuksia ja rajoituksia, mikä näkyy esimerkiksi siinä, miten slangiin suhisevine ässineen on suhtauduttu. Asenteellisuudesta ovat saaneet osansa myös ”naismaiset” homoseksuaalit, joiden etisestä s-äänteestä on havaintoja kansainvälisessäkin tutkimuksessa. Teoksen lopussa käykin ilmi, että suun etuosassa äännettyä s:ää pidetään kenties ihan maailmanlaajuisesti naisellisena äänteenä – siis myös muualla kuin stadilaisessa puheenparressa.
Halonen, Mia – Nyström, Samu – Paunonen, Heikki – Vaattovaara, Johanna 2020: Stadin syntinen s. Helsinki: Art House.
Lue lisää
Piippo, Irina – Vaattovaara, Johanna – Voutilainen, Eero 2016: Kielen taju. Vuorovaikutus, asenteet ja ideologiat. Helsinki: Art House.
Vaattovaara, Johanna 2013: ”Helsinkiläisen ässän” mysteeri. – Kielikello 2/2013. https://www.kielikello.fi/-/-helsinkilaisen-assan-mysteeri(avautuu uuteen ikkunaan)