Sosiaalista shoppailua

Vuonna 2003 presidentti Tarja Halonen kertoi Vakuutussanomien haastattelussa ajatuksiaan sosiaalisten etujen liikuteltavuudesta Euroopan unionin alueella. Hän oli huolissaan siitä, että jotkut opintonsa päättäneet nuoret lähtevät edullisen koulutuksen saatuaan ulkomaille töihin kevyemmän  verotuksen maihin mutta palaavat myöhemmin Suomeen synnyttämään ja kouluttamaan lapsensa – ja lähtevät taas eläkeiässä takaisin ulkomaille, suomalaiset eläke-edut mukanaan. ”Tällaista yksilökeskeistä social shoppingia mikään järjestelmä ei kestä”, presidentti Halonen sanoi.

Presidentin ajatukset herättivät keskustelua. Hänen käyttämänsä social shopping -ilmaus suomennettiin haastattelua käsitelleissä jutuissa sosiaaliseksi shoppailuksi, jolla tarkoitettiin tässä yhteydessä tietynlaista sosiaalietujen keräilyä ja asuinpaikan valintaa näiden etujen perusteella.

Sosiaalisesta shoppailusta ovat puhuneet myös kulutuksen tutkijat, tosin aivan eri merkityksessä. He ovat tutkineet shoppailua toimintana ja jakaneet sen eri osa-alueisiin, joista yksi on juuri sosiaalinen shoppailu (eli shopping as socializing). Tällainen shoppailu on lähellä tavallista ostoksilla käymistä, mutta sen pääasiallisena tarkoituksena on nauttia yhdessäolosta. Kuljeskellaan siis vaikkapa kavereiden kanssa ostoskeskuksessa, hypistellään siinä ohessa tavaroitakin mutta ei olla aikeissakaan ostaa mitään. Tällainen shoppailu on yksi vapaa-ajanviettotapa, jossa yhdessäolo (sosiaalisuus) on keskeisessä osassa.

Sosiaalisen shoppailun uusin ja nykyään tavallisin merkitys on tullut käyttöön aivan viime vuosina sosiaalisen eli yhteisöllisen median myötä. Tällä sosiaalisella shoppailulla eli ”shopping 2.0:lla” tarkoitetaan sosiaalista mediaa hyödyntävää sähköistä kaupankäyntiä. Ostoksilla kierretään ostoskeskusten sijaan verkkokaupoissa, ja hankinnoista tai ostosuunnitelmista puhutaan keskustelupalstoilla ja verkkoyhteisöissä.

Verkkoyhteisöjen keskustelukumppaneilta saadaan tietoa tuotteista ja mielipiteitä muun muassa siitä, mitä kannattaa ostaa ja mistä – ja mitä tuotteita on syytä välttää ja miksi. Verkkoyhteisöjen kautta voi löytää myös tuoteuutuuksia, erikoisuuksia ja alennuksia sekä linkkejä sellaisiin tuotteisiin, joita ei ehkä muuten löytäisi. Tuotteiden käyttäjien antamia suosituksia pidetään usein luotettavampina kuin yritysten omia mainoksia, ja näistä suosituksista myös levitetään sanaa eteenpäin.

Luonnollisesti ostajat vertailevat myös tuotteiden hintoja. Hintavertailusivustot ovatkin suosittuja sosiaalisessa shoppailussa. Tuotteita voidaan myös ostaa yhdessä, ja tällöin ostoksista saadaan usein alennusta. Sen lisäksi, että kuluttajat keräävät ja jakavat tietoa tuotteista, hinnoista ja kaupoista, myös myyjät voivat lähteä mukaan sosiaaliseen shoppailuun: heistä ja heidän tuotteistaanhan keskustellaan  kuitenkin verkkoyhteisöissä. Moni kauppias onkin jo mukana sosiaalisissa verkkoyhteisöissä.