Tässä lehdessä tarkastellaan passiivia monesta eri näkökulmasta. Seuraavassa vielä pähkinänkuoressa passiivitapauksia, joista eniten kysytään Kielitoimiston puhelinneuvonnassa.
Päätettäneen
Aktiivimuoto kertoo, kuka jotakin tekee (minä luen, kissa kehrää); passiivi sen sijaan ei paljasta tekijää (koulussa luetaan). Suomen passiivin erikoisuutena on, että sillä kuitenkin on henkilötekijä: persoona on tarkemmin määrittelemätön, mutta olemassa. Tämän epämääräisen passiivin persoonan päätteenä on n, joka näkyy mm. muodoissa ollaan ja eletään, mentiin ja tultiin, voitaisiin ja saataisiin. Jostain syystä se helposti unohtuu potentiaalimuodoista, sellaisista kuin mentäneen ja tultaneen. Esityslistoissa ja vastaavissa näkyy usein virheellisiä muotoja ”mentänee”, ”tultanee”, ”päätettänee”. Oikeita passiivimuotoja ovat mentäneen, tultaneen ja päätettäneen. Kieltomuodossa n:ää sen sijaan ei ole (ei tultane, ei mentäne, ei päätettäne).
Oli päätetty, ei ollut päätetty
Liittomuodoissa, jotka useimmiten muodostetaan olla-verbin avulla, vain pääverbin tulisi olla passiivimuotoinen. Korrekteja muotoja ovat siis esimerkiksi on päätetty ja ei ole päätetty, oli päätetty ja ei ollut päätetty. Varsinkin puhekielessä niin sanottu kaksoispassiivi (”ollaan päätetty”, ”ei oltu päätetty”) on kuitenkin hyvin tavallinen.
Apuverbinä saattaa olla myös esimerkiksi näkyä tai tuntua, joiden yhteydessä pätee sama sääntö eli vain pääverbi passiiviin. Oikein muodostettu on näin esimerkiksi lause täällä näkyy nukuttavan, ei ”täällä näytetään nukuttavan”. Tämäntapaiset rakenteet ovat kyllä usein kankeita, ja ne kannattaisi muotoilla toisin, esimerkiksi sivulauseen avulla: näyttää siltä, että täällä nukutaan.
Mennään meille!
Passiivin käyttötavat ovat laajentuneet. Sillä korvataan monikon ensimmäisen persoonan imperatiivi, jota nykyisin käytetään perin harvoin. Lähinnä juhlalliseen tyyliin kuuluu näin ollen vaikkapa kehotus menkäämme meille. Tavallisesti sen korvaa passiivi: mennään meille.
Puhekielessä ”me mennään”
Monikon ensimmäisen persoonan indikatiivimuotokin korvataan usein puhekielessä passiivilla. Esimerkiksi kirjakielen mukaisen muodon me menemme sijasta sanotaan ”me mennään”. Tämä on yleistä myös murteissa, mutta ei siis kuulu kirjakieleen eikä huoliteltuun puhuttuun kieleen.