”Otti ohraleipä” ja ”kävi kalpaten”ovat sanontoja, jotka tarkoittavat samaa: ’käydä huonosti’. Yhteistä niille on myös se, että kummankin alkuperä on useimmille suomalaisille hämärä.
Hätätilanteessa käytetylle ilmaukselle ”Jo otti ohraleipä” on haettu selitystä mm. Vanhan testamentin Tuomarien kirjassa (7:13–15) kerrotusta midianilaissotilaan enneunesta, jossa ohraleipä oli vierinyt midianilaisten leiriin ja kaatanut teltan. Tavallisimmin tämä sanonta samoin kuin ilmaus ”käydä ohraisesti” on kuitenkin yhdistetty katovuosina tehtyyn hätäleipään, jossa leipä on joko kokonaan tai osittain jouduttu tekemään rukiin sijasta vähemmän arvostetusta ohrasta.
Vielä selvemmin hätäleipään viittaa esimerkiksi Maiju Lassilan ja Johannes Linnankosken käyttämä harvinaisempi rinnakkaissanonta ”ottaa olkileipä”. Sanontoja yhdistävä linkki löytyy A. H. Kallion vuonna 1886 toimittamasta Elias Lönnrotin Suomalais-ruotsalaisen sanakirjan lisävihkosta: ”nyt sinun ottaa ohranen olkileipä.” Tämä viittaa ilmeisesti oljista ja ohrasta tehtyyn hätäleipään.
Mielestäni hyvin uskottavan selityksen sain puolentoista vuosikymmentä sitten iittiläiseltä maanviljelijältä Leo Longalta. Hänen mukaansa syksyllä kylvetty ruis saattoi runsaiden sateiden aiheuttaman homeen tai jääpoltteen takia epäonnistua, jolloin lumen sulettua ”otti ohraleipä”, ”kävi ohraisesti”: ruissato oli menetetty ja ruispeltoon oli kylvettävä ohraa. Se ennätti valmistua syksyksi, mutta sitkoaineen puuttumisen takia ohraleipä ei vetänyt vertoja ruisleivälle.
”Käydä kalpaten” tulee luultavasti teonsanasta kalpata, jolla on suomen murteissa sellaisia merkityksiä kuin ’osua johonkin ohimennessään, luiskahtaa’. Esimerkiksi Orivedeltä on merkitty ”Kirves kalppas jalkaani” ja Kangasalta ”Rattaak kalppas portimpiälee”. ”Kalpaten käyminen” olisi siis epäonnekasta luiskahtamista, lähellä sitä, mitä puhekielessä sanotaan ”pieleen menemiseksi”.