Siirry sisältöön

Lehdet

Kirjasuomen äidit hellan ja koulun välissä

Petri Lauerma

Suomen kirjakielen historiassa oli pitkään vain miehiä. Vanhan kirjasuomen kaudelta on vaikea löytää naispuolisia kirjoittajia. Naiset alkavat näkyä kirjojen tekijöinä vasta suurimman osan 1800-luvusta käsittävän varhaisnykysuomen kauden viimeisinä vuosikymmeninä. Keitä olivat nämä kirjoittajat, suomentajat ja tietokirjailijat, joita voidaan kutsua kirjasuomen äideiksi?

Yleiskieli ja puhekieli

Kirjeitse annettu määräys. Suomen kielen prolatiiveista

Maija Länsimäki

Suomen kielessä on 15 ”elävää sijaa”. Varsinaisiin sijoihin kuulumaton mutta niitä eräiltä osin muistuttava taivutusmuoto …

Taivutus ja johtaminen

Kirjoitettua murretta

Aila Mielikäinen

Murteiden suosio on vaihdellut eri aikoina yhteiskunnallisen ja kulttuurisen tilanteen mukaan. Tästä syystä kannattaa tarkastella …

Murteet ja slangi

Kirjoittaja ja tekstin ymmärrettävyys

Katariina Iisa

Teksti on kirjoittajan lahja lukijalle. Kun lahjansaaja on vastaanottanut lahjan, ei antaja voi enää muuttaa sitä, vaikka omaan tekstiinsä suhtautuisi kuinka mustasukkaisesti tahansa. Kirjoittaja ei voikaan kovin paljon vaikuttaa siihen, millaisen tulkinnan yksittäinen lukija muodostaa tekstistä, sillä lukija rakentaa tekstin merkityksen suhteessa ei vain aiempiin tietoihinsa ja käsityksiinsä vaan myös suhteessa muihin teksteihin.

Artikkeli

Kirjoittajan tarkoitus ja lukijan tulkinta – usein kaksi eri asiaa

Katariina Iisa, Ulla Tiililä

On hyvä, että asiakaskirjeenvaihtoon liittyvät seikat herättävät keskustelua. Aiheesta on nimittäin tarjolla melko vähän tietoa: …

Keskustelua

Kirjoittajana kehittymisen eväät

Terhi Malmivaara

Kirjoituksista annettava palaute on tärkeä oppimisen ja opettamisen väline. Millaista on palaute, joka auttaa kirjoittajaa kehittymään? Terhi Malmivaara antaa tässä artikkelissaan äänen sekä palautetta antajille että vastaanottajille.

Kielen opetus ja oppiminen

Kirjoittajien koulutus kannattaa

Ulla Tiililä, Annastiina Viertiö

Hyvän kielen merkityksestä ollaan yleensä yksimielisiä. Hyvänä pidetään esimerkiksi selkeää ja elävää kieltä, joka ottaa lukijan huomioon. Neuvoja hyvän kielen kirjoittamiseen etsitään kielenkäytön oppaista ja kursseilta. Kuinka käy, kun kurssit on käyty? Noudatetaanko saatuja oppeja?

Kielen opetus ja oppiminen

Kirjoja ohjeiden tueksi

Riitta Eronen, Vappu Orlov

Paljon kiitoksia Kielikellon 2/2003 artikkeleista (ks. Lue myös), jotka käsittelevät venäläisten nimien siirrekirjainnusta suomalaisissa teksteissä. Translitterointiohjeet …

Keskustelua

Kirkassilmä, silkohapsi

Linda Heinonen

”Matti on aina ollut herkkusuu.” ”Vuoden mämmikoura on valittu.” Yhdyssanoja herkkusuu ja mämmikoura ei ole helppo ymmärtää vain osiensa perusteella.

Yhteen vai erilleen

Kirkko seurakunnassa vai seurakunta kirkossa?

Aila Mielikäinen

Kirkollisessa kielessä sanojen kirkko ja seurakunta merkitykset menevät osittain päällekkäin. Yleisessä kielenkäytössä kirkko liitetään edelleen ensisijaisesti rakennukseen tai kirkkokuntaan, seurakunta taas ihmisyhteisöön. Teologisessa kielenkäytössä sana kirkko on ottamassa seurakunnan merkitystehtäviä. Niitä ongelmia, joihin muutoksessa törmätään, pohtii tässä artikkelissa apulaisprofessori Aila Mielikäinen, joka on kirkon käsikirjaa uudistavan komitean jäsen ja Kotimaisten kielten tutkimuskeskuksen suomen kielen lautakunnan jäsen.

Artikkeli