4/1987
Kielenhuoltoterveisiä Helsingistä
Kimmo Linkama
Kielikellon viime numerossa (3/87) Harri Mantila toi kielenhuoltoterveisiä Unkarista lähinnä siitä näkökulmasta, miten unkarilaiset ovat …
Kieli yhteiskunnassa
Nimien kansainväliset siirrekirjoitusjärjestelmät
Eeva Maria Närhi
Kun käännetään tekstejä muita kirjoitusjärjestelmiä käyttävistä kielistä meidän latinaiseen kirjoitusjärjestelmäämme, jää kääntämättä yksi kielen alue, …
Artikkeli
Opettajien risut ja ruusut
Risto Kaipainen, Anneli Kauppinen, Mirja Kurkela, Marja Pullinen, Mauno Rissanen
Kielikello on erinomainen lehti. Äidinkielen opettajat ei liene pienin ryhmä, joka hyötyy sen välittämästä ajantasaisesta …
Kieli yhteiskunnassa
Paikannimityyppi Ruonan Sydänmaa
Ritva Korhonen
Useimmat paikannimet sisältävät määritteen ja paikan lajia ilmaisevan perusosan, ja ne kirjoitetaan yhtäjaksoisiksi yhdysnimiksi (Haukijärvi, Haukijärvenoja). Paikannimen jälkiosa voi kuitenkin olla myös erisnimi, ja se on tarpeen ilmaista nimen kirjoitusasussa. Usein määrite voidaan liittää erisnimeen yhdysmerkkiä käyttäen ja säilyttää siten nimikokonaisuus hajottamattomana (Keski-Haukijärvi), mutta genetiivimääritteisiin nimiin yhdysmerkki ei käy (Haukisen Haukijärvi). Tämäntyyppisiä nimiä käsittelee kirjoituksessaan nimitoimiston tutkija Ritva Korhonen.
Artikkeli
Seurojen ja yhdistysten nimien kirjoittaminen
Raija Miikkulainen
Yhdistysten luvatuksi maaksi sanotun Suomen seurojen ja yhdistysten kirjavasta nimistöstä näkyy harrastusalojen moninaisuus. Näkyy siitä myös se, että nimien oikeinkirjoituskäytänteet ovat aikojen kuluessa vaihdelleet. Yhdistysten nimien oikeinkirjoituskysymyksiä, lähinnä ison ja pienen alkukirjaimen käyttöä, käsittelee tässä kirjoituksessa nimitoimiston tutkija Raija Miikkulainen.
Artikkeli
Säätytalossa vai Säätytalolla?
Saara Welin
Kirjoittaja pysähtyy usein epätietoisena miettimään, pitäisikö kutsua yleisöä Karjalataloon vai Karjalatalolle, hotelli Aulankoon vai Aulangolle. Käytäntö horjuu joissakin nimissä, eikä kielitaju aina selvästi ohjaa jompaankumpaan taivutukseen. Tätä ongelmaa käsittelee seuraavassa nimitoimiston tutkija Saara Welin.
Paikannimet
Termitkö pahasta?
Henrik Grönqvist
Kielikellon numerossa 3/1987 on Pirjo Rantalaisen mielenkiintoinen kirjoitus ”Oikeakielisyysohjeilla ei opi kirjoittajaksi ”(siirryt toiseen palveluun). …
Kieli yhteiskunnassa
Uudellamaalla, Vanhassakaupungissa ja Pitkälläsillalla
Aino Sinisalo
Adjektiivialkuisten paikannimien taivutuksen yleissääntönä on, että nimet taipuvat niin kuin asianomaisella paikkakunnalla paikallinen väestö on tottunut kutakin nimeä taivuttamaan. Sama nimi saattaa eri puolilla Suomea taipua eri tavoin. Vanhastaan nimiä on taivutettu ja taivutetaan yhä siten, että yhdysnimen molemmat osat ovat kongruenssissa eli mukautuneet samaan taivutukseen, esimerkiksi Isossakyrössä, Uudessakaupungissa. Tätä taivutustapaa on syytä edelleen noudattaa, siihenhän suomalainen korvamme on tottunut. Poikkeuksena on kuitenkin muutamia mukautumattomaan taivutukseen eli inkongruenssiin vakiintuneita nimiä, esimerkiksi Kaunissaaressa, Kylmäkoskella. Tällaisia taivutuskysymyksiä käsittelee nimitoimiston tutkija Aino Sinisalo tässä kirjoituksessa.
Paikannimet
Uusien nimien antamisesta ja vanhojen suojelemisesta
Eeva Maria Närhi
Paikannimien antamisen ongelmat vaihtelevat eri maissa. Kanadassa tai Australiassa on viranomaisten nimettävä suurten alueiden luonnonpaikkoja. …
Artikkeli
Äidinkielenopetuksesta sekä termeistä ja ”termeistä”
Pirjo Rantalainen
Kiitokset vastineista. Muutama pikku toteamus aiheesta lienee vielä paikallaan. Jos äidinkielenopettajat tuskailevat alkeellisten oikeakielisyysvirheiden kanssa, …
Artikkeli