Nimineuvontaa 2000-luvulla. Riiasta Malmöhön

Nimistönhuoltotyötä on tehty virallisesti vuodesta 1957. Nimistönhuoltoon liittyvää työtä esiteltiin Kielikellossa ensimmäisen kerran vuonna 1976 (Eeva Maria Närhi: Maamme julkinen nimistönhuoltotyö). Jo tuolloin nimistönhuollon arkipäivään kuuluivat lausuntojen antaminen ja tiedon välittäminen nimien suositeltavasta käytöstä.

Nykyään nimistönhuollon tehtäviin Kotimaisten kielten tutkimuskeskuksessa kuuluvat muun muassa kuntien nimistösuunnitelmien tarkistaminen, lausuntojen ja suositusten antaminen, nimistönhuollon tietokannan ja verkkosivujen päivittäminen sekä karttanimien tarkistaminen. Myös nimistöoppaiden julkaisu kuuluu nimistönhuoltoon. Lisäksi nimistönhuoltajat tekevät yhteistyötä eri viestintävälineiden kanssa. Yhteistyö suomen kielen lautakunnan kanssa on myös läheistä.

Nimistönhuolto palvelee asiakkaitaan lisäksi puhelinneuvonnassa, johon voi soittaa arkipäivisin neuvonta-aikaan. Nimistönhuoltaja pyrkii vastaamaan puhelimessa asiakkaan kysymykseen. Toisinaan, jos kysymys on vaikea ja selvitystä vaativa, vastaus lähetetään asiakkaalle myöhemmin joko sähköpostitse tai kirjeitse.

Sirkka Paikkala on jaotellut vuoden 1995 nimistöneuvonnan kysyjiä ja kysymyksiä ryhmittäin (Kielikello 1/1997: Nimineuvonnan arkipäivää). Vuoden 1995 jälkeen nimistönhuollossa on kuitenkin tapahtunut muutoksia niin palvelujen tarjonnassa kuin kysyttävissä nimissä: Puhelinaika on vuosituhannen vaihtuessa lyhentynyt kaksituntiseksi. Lisäksi Kotimaisten kielten tutkimuskeskuksen verkkosivuilla on hyvin paljon ohjeita. Tarkastelen artikkelissani ensin sitä, ketkä nimistä kysyivät vuonna 2004. Sitten katson, mitä kysyttiin, ja samalla vertailen näitä tilastoja vuoden 1995 tilastoihin.

Nimineuvonnan soittajat

Ketkä nimistön puhelinneuvontaan viime vuonna soittivat? Eniten puheluita tuli yksityisiltä henkilöiltä: 893 soitosta 479 tuli heiltä. Seuraavaksi suurin soittajaryhmä ovat toimittajat ja kääntäjät, ja kolmanneksi eniten nimistöneuvontaan ottavat yhteyttä julkisen hallinnon virkailijat. Myös yrityksien ja seurojen edustajat kysyvät paljon toimi- ja tuotenimistään. Vähemmän soittivat mm. seurakunnan työntekijät ja matkatoimistojen virkailijat (taulukko1).

Taulukko 1. Nimineuvonnan soittajat vuonna 2004

Vuoden 1995 kysyjiin verrattuna vuonna 2004 yksityishenkilöiden prosentuaalinen määrä on vähentynyt (ks. taulukko 2). Yksityishenkilöiden lisäksi vain seurakuntien edustajien osuus on pienentynyt. Seurakunnista kysytään yleensä lapsille ehdotettujen etunimien sopivuudesta. Sen sijaan toimittajien ja kääntäjien, julkisen hallinnon virkailijoiden sekä yritysten edustajien puhelut ovat lisääntyneet. Mistä tämä johtuu? Media ja hallinnon virkailijat tarvitsevat tukea nimien käytössä, kääntämisessä ja muodostamisessa. Hyväkään kielitaju ei välttämättä aina auta, kun mietitään, miten jotakin nimeä taivutetaan tai miten se esitetään suomalaisessa tekstissä. Tarvitaan opastusta ja lähdeteoksia, joista niistäkin saa vinkkejä neuvonnassa.

Taulukko 2. Nimineuvonnan soittajat prosentteina vuonna 1995 ja 2004

Riian kautta Malmöhön

Mitä soittajat kysyivät? Olen jaotellut kysymykset Paikkalan tavoin teemoittain seuraaviin ryhmiin: kotimaiset etu-, suku- ja paikannimet; kaavanimet; julkisten laitosten nimet; yritys- ja tuotenimet; kotimaiset paikannimet; ulkomaiset henkilön- ja paikannimet; kansallisuudet; kielet ja asukkaan nimitykset sekä muut nimi- ja kielikysymykset (taulukko 3).

Taulukko 3. Kysymykset aiheryhmittäin vuonna 2004

Vuonna 2004 kysyttiin eniten ulkomaisista paikannimistä. Erityisesti kysyjiä kiinnosti tietää, mikä on ulkomaisen paikannimen oikea nimiasu. Voiko suositeltavan muodon Tšekki sijaan kirjoittaa Tshekki? (Ensisijainen ratkaisu on š. Jos š:ää ei voi käyttää, on sh mahdollinen.) Jos paikannimi on englanniksi Chokpak, miksi sen suomalainen kirjoitusasu on Tšokpak? (ch translitteroidaan suomeen tš:nä.) Miksi ei muodosteta enää ulkomaisia sovinnaisnimiä? (Kunnioitetaan kansallisia nimiasuja.) Säilytetäänkö esimerkiksi islantilaisissa paikannimissä omat islantilaiset kirjaimet? (Kyllä.)

Suuri osa kysymyksistä koski nimen oikeaa kirjoitustapaa, mutta myös taivuttamiseen kysyttiin apua. Onko Malmö-nimen illatiivi edelleen Malmöhön? (Kyllä.) Entä mikä on Southeby’s-nimen genetiivimuoto? (Southeby’sin) Miten taivutetaan ranskalaisia paikannimiä? Ulkomaisten paikannimien osuus kaikista kysymyksistä on pysynyt samana kuin vuonna 1995. Ne kuitenkin syrjäyttävät aiemmin kysytyimmät eli kotimaiset etunimet.

Etunimet olivat vuonna 2004 toiseksi kysytyin nimilaji. Edelleen maistraattien ja seurakuntien edustajat sekä vanhemmat soittavat kysyäkseen, mikä olisi sopiva nimi lapselle, onko nimi rakenteeltaan suomalainen ja hyväksyttävä vai tarvitseeko nimeä muuttaa suomalaisempaan muotoon. Voiko pojalle antaa etunimen Noscu tai tytölle nimen Roo tai Neri? Toisinaan kysyjälle on epäselvää, miten esimerkiksi Säde, Satu, Sampo ja Tuuli taipuvat (Säteen, Sadun, Sammon ~ Sampon, Tuulin). Myös nimien alkuperä kiinnostaa ihmisiä. Joskus vanhemmat soittavat ja kysyvät lapselleen nimipäivää, koska lapsen etunimeä ei ole almanakassa. Tällöin on selvitettävä nimen taustaa, jotta nimi voidaan yhdistää johonkin almanakassa olevaan nimeen, tai yritettävä löytää rakenteeltaan samankaltaisten nimien joukko, jonka jäseneksi nimi voitaisiin liittää.

Kolmanneksi eniten nimineuvonnasta kysytään kotimaisista paikannimistä. Erityisesti soittajat haluavat tietää vanhojen paikannimien syntyhistoriasta. Mitä tarkoittaa metsäpalstan nimi Majo? Mistä tulee nimi Lievestuore tai mistä nimi Parikkala, entä Kultima? Etymologioiden selvittäminen vie aikaa eikä aina onnistu puhelimessa. Kotimaisistakin paikannimistä kysytään niiden taipumista ja oikeata nimiasua. Kotimaisista paikannimistä kysytään nyt prosentuaalisesti enemmän kuin vuonna 1995. Vaikka paikannimien syntyhistorian selvittäminen ei ole varsinaisesti nimistönhuollollinen asia, sentyyppisiä kysymyksiä tulee neuvontaan paljon.

Kotimaisia sukunimiä koskevia kysymyksiä on 12 prosenttia. Vakiokysymyksiä on taivutus muun muassa sukunimistä Lonka ja Ranki (genetiivimuodot ovat Longan ja Rangin). Myös useiden muiden sukunimien taivutus mietityttää kysyjiä. Miten taipuvat Jokikunnas, Aarto tai Pulkkis? (Nimiä suositetaan taivutettavan kotimaisen nimiperinteen mukaisesti Jokikunnaan, Aarron ja Pulkkiksen.) Kotimaisista sukunimistä kysytään oikeita nimiasuja ja nimen vaihtamisen yhteydessä sukunimen ulkoasun sopivuutta. Toisinaan soittajat haluavat tietää myös sukunimiensä taustoista eli siitä, mistä heidän sukunimensä juontuvat.

Muita nimikysymyksiä esitettiin 8 prosentin verran. Eräs soittaja on kysellyt suksinimistöä, toinen lemmikkinsä nimen oikeaa ääntämistä.

Soittajat kysyvät myös maiden nimien tunnuksia, valuuttalyhenteitä, titteleiden lyhenteitä sekä esimerkiksi von- ja de-alkuisten sukunimien aakkostamista. On myös kysytty, miten kansalainen voi esittää oman ehdotuksensa kaavanimeksi. Erityisen hankalia kysymyksiä esittävät sukututkijat, jotka haluavat tietää tutkimustensa termeistä tai tutkittavien nimien taustoista, kuten siitä, miksi kirkonkirjoissa on samannimisiä henkilöitä samassa suvussa tai mistä tietty sukunimi on tullut paikkakunnalle 1700-luvun puolivälissä. Eri aihepiirien kysymykset ovat kirjavoituneet entisestään vuodesta 1995.

Yritys- ja tuotenimiä koskevia kysymyksiä oli 7,4 prosenttia vuonna 2004. Niistä kysytään esimerkiksi sitä, miten nimi kannattaisi kirjoittaa (Iittala-shop). Toisinaan taivuttamisesta tarvitaan tietoa kirjalliseen esitykseen. Nimen taivutusta kannattaakin miettiä jo siinä vaiheessa, kun nimeä valitaan. Hieman yritys- ja tuotenimiä vähemmän, 6 prosentin verran, kysyjiä kiinnostivat ulkomaisten henkilönnimien oikea kirjoitusmuoto ja taivuttaminen. Kirjoitetaanko al-Ayyam vai al-Aijam (al-Aijam); onko nimi käännettynä Tayseer vai Taiseer (Taiseer)?

Loput nimiryhmät ovat osuudeltaan noin 3–4 prosenttia. Kysymykset käsittelevät julkisten laitosten nimien sekä kaavanimien oikeaa asua – esimerkiksi Verohallitus kirjoitetaan isolla. Kaavanimistä haluttiin tietää myös nimien taivutusmuotoja. Kansallisuuksien ja asukkaiden nimien sekä kielten oikea kirjoitusasu kiinnostaa niin ikään, vaikka se, miten nimitetään Ingušian kansalaista? (Kansalaisista käytetään nimitystä ingušialainen, mutta lähtökohtana olevan etnisen ryhmän nimitys on inguušit.)

Mikä on muuttunut?

Kysymystyypeissä on tapahtunut joitakin muutoksia sitten vuoden 1995 (ks. taulukko 4). Etunimiä koskevien kysymysten prosentuaalinen määrä on pienentynyt vuodesta 1995. Vuonna 2004 kysyttiin aiempaa enemmän kotimaisista paikannimistä, yritys- ja tuotenimistä sekä kaavanimistä. Mielenkiintoista on myös, että sukunimistä sekä ulkomaisista henkilön- ja paikannimistä kysytään saman verran kuin ennen. Tämä on yllättävää, sillä vaikka määrällisesti eniten kysytään ulkomaisista paikannimistä, näiden kysymysten suhteellinen osuus ei ole kasvanut vuodesta 1995.

Taulukko 4. Kysymykset aiheryhmittäin prosentteina vuonna 1995 ja 2004

Oikeinkirjoitussäännöt, nimen sopivuus ja nimien taustatiedot kiinnostavat kysyjiä. Ajankohtainen aihe on kaksikielisyys, mikä ei niinkään näy taulukoista. Kaksikielisyys nimistönhuollossa tarkoittaa mm. sitä, että käsitellään suomenruotsalaisia, saamelaisia ja luovutettujen alueiden paikannimiä.

Suurin muutos nimistöneuvonnassa on puhelujen vähentyminen. Vuonna 1995 puheluja tuli 2 130, mutta vuonna 2004 yli puolet vähemmän, 893. On kuitenkin tavallista, että kysyjät esittävät useita kysymyksiä saman puhelun aikana. Tarkastelen tässä artikkelissa kuitenkin vain puhelujen määrää. Syitä niiden vähenemiseen on etsittävä neuvonta-ajan lyhentämisestä sekä verkkopalveluiden kehittämisestä.

Nykyään ihmiset löytävät tiedon nimien taivutuksesta tai oikeasta kirjoitusasusta usein jo Internetistä, sillä Kotimaisten kielten tutkimuskeskuksen omilla verkkosivuilla on runsaasti nimitietoa. Sivuilla vieraileekin tuhannesta kahteen tuhanteen kävijää kuukausittain. Nimistönhuollon verkkosivujen ”Nimitesti” ja ”Usein esitettyjä kysymyksiä” ovat kuukaudesta toiseen viiden suosituimman joukossa. Muut suositut sivut käsittelevät nimipalveluita, nimistöntarkistusta, nimineuvontaa, julkishallinnon ja kuntien nimiä sekä ohjeita ja suosituksia.

Yksittäisistä nimistä verkossa kävijöitä ovat kiinnostaneet eniten Thaimaa, Peking, etunimi Satu, Viro, Lähi-itä, Rodos, Riika ja Karjalan nimet. Nämä ovat juuri niitä, joita on aikaisemmin toistuvasti kyselty nimineuvonnasta; enää näitä ei kysytä niin usein. Myös nimipäiväkyselyt ovat vähentyneet. Nimistönhuollon verkkosivuilla on ohje, jonka mukaan voi toimia, jos omaa nimeä ei löydy nimipäiväkalenterista ja jos haluaa löytää itselleen sopivan nimipäivän. Suuren kävijämäärän perusteella voikin todeta, että verkkosivut tavoittavat ihmiset.

Usein neuvontaan soittava henkilö on jo perehtynyt verkkosivujen tarjontaan sekä erilaisiin muihin tietolähteisiin, muun muassa Kielikellon artikkeleihin. Kysyjä on myös hyvin perillä kielenhuollon suosituksista ja esittääkin sellaisen kysymyksen, joka vaatii pohdintaa, tiedon etsintää ja soveltamistaitoja. Nimistönhuoltaja joutuu monesti miettimään nimiasiaa aivan uudesta näkökulmasta; aikaisempaa tietoa ei siis ole käytettävissä. Neuvontapuhelimessa käydään myös kymmenien minuuttien keskusteluja nimien muodostumisen periaatteista. Vaikka edelleenkin esitetään yksityiskohtaisia kysymyksiä taivutuksesta ja nimien kirjoitusasuista, halutaan suositusten lisäksi tietää yhä enemmän myös suositusten perusteluja.

Neuvonnan tehokkuuden kannalta miksi-kysymykset ovat hedelmällisiä, sillä niiden avulla nimen käyttäjä oppii samalla myös yleisiä ohjeita ja osaa jatkossa soveltaa niitä itsenäisesti. Yksittäisiin kysymyksiin vastaamiseen sijaan nimistönhuoltajan tärkein tehtävä on ennen kaikkea yleisen nimikäsityksen vakiinnuttaminen ja ihmisten nimitietoisuuden herättäminen.

Kirjoittaja työskentelee tutkijana Kotimaisten kielten tutkimuskeskuksen nimistönhuollossa.