Naistenviikkoa vietetään 18.–24.7. Näin on perinteisesti kutsuttu seitsemän päivän jaksoa, jonka kaikki päivät on nimipäiväkalenterissa omistettu naisille. Kansanperinteessä viikkoa leimaavat sääennusteet, joiden pääsisältö on, että viikolla sataa, koska naiset ovat pahoja itkemään.
Naistenviikolle on sijoitettu almanakkaan 32 nimeä, ja viikon aikana viettää nimipäivää kaikkiaan yli 600 000 suomalaista naista. Naistenviikon nimistö on kuin läpileikkaus kaikista naisten etunimistämme. Siinä näkyvät monet tärkeät nimikerrostumat keskiaikaisista katolisista pyhimysnimistä alkaen aina 1900-luvulla syntyneisiin muunnoksiin.
Alkuaan katolisia pyhimysnimiä ovat
Margareeta (20.7.),
Kristiina (24.7.) ja
Magdalena, josta suomalaiseen almanakkaan on otettu muoto
Matleena (22.7.). Näistä on syntynyt suuri joukko mukaelmia, joista suosituimmat ovat almanakkanimiä:
Margareetasta Marketta,
Maarit,
Maaret,
Reetta ja
Reeta,
Kristiinan vanhoja muunnoksia ovat
Tiina ja
Kirsti, uudempia
Kirsi ja suomenkielisten käytössä uudehkot
Krista ja
Kiia.
Matleenan kaimoja ovat
Leena,
Leeni ja
Lenita.
Uskonpuhdistuksen jälkeen 1600-luvulla alettiin Suomessakin antaa tytöille nimiä Raamatun naisten mukaan. Silloin etunimistöömme ilmaantuivat
Saara (19.7.) ja
Johanna (21.7.),
Johanneksen sisarnimi.
Saaran rinnalle ovat 1900-luvulla vakiintuneet
Sara,
Sari,
Salli ja
Salla.
Johannan lyhentymä on
Hanna, joka on myös itsenäinen raamatullinen nimi. 1900-luvun mittaan almanakkaan on hyväksytty myös hellittelymuodot
Hannele,
Jenni,
Jenna,
Jonna,
Hanne ja
Joanna.
Uskonnollisista nimistä irtaantumista ilmentää 1700-luvulla alkanut tapa tehdä lapsista kuninkaallisten kaimoja. Tästä esimerkki on nimi
Riikka (18.7.), joka on muistoa Ruotsin kuningatar
Fredrikasta, Kustaa IV Adolfin puolisosta (k.1826). Kun valta vaihtui ja Suomesta tuli Venäjän alainen suuriruhtinaskunta, löytyivät esikuvat Venäjän keisariperheestä. Naistenviikon
Olga (23.7.) on muistuma vuonna 969 kuolleesta suuriruhtinattaresta, Venäjän ensimmäisestä kristitystä hallitsijasta, ja suuriruhtinatar Olga Fjodorovnasta (s. 1839).
Nimipäiväonnittelujen vastaanottajien suureen määrään on vaikuttanut erityisesti muoti. 1900-luvulla oli useita hyvin jyrkkiä suosion huippuja. Näkyvin suosion nousu on nimellä
Sari, joka oli 1960- ja 1970-luvuilla kaikkein suosituin tytönnimi.
Sari-nimi on annettu kaikkiaan 31 353 tytölle. Ykkösenä oli myös
Sara vuonna 2002. 1960-luvun loppupuolen nimistä
Maarit oli kolmanneksi yleisin. Kaikkiaan
Maarit-nimisiä on yli 60 000.
Johanna ja
Hanna nousivat 1975–81 sijoille 3–5.
Johanna-nimen kantajia on kaikkiaan noin 117 000 ja
Hanna-nimisiä yli 25 000.
Jenni nousi 1980-luvun alussa kuudennelle suosiosijalle, ja nyt
Jennejä on noin 18 000. Omana aikanaan kymmenen yleisimmän joukossa ovat olleet 1940- ja 1950-luvuilla
Leena (nimenkantajia kaikkiaan lähes 57 000) sekä 1960- ja 70-luvuilla
Tiina (lähes 30 000) ja
Kirsi (23 000).
Kirsti on ollut pitkään suosittu, tosin ei koskaan kaikkein suosituimpien ryhmässä, mutta nimenkantajia on silti yli 23 000.
Yleinen käsitys kansan keskuudessa on ollut, että jos
Marketan päivänä sataa, sade jatkuu seitsemän viikkoa. Toivotaan, että kaikki yli 22 000 Markettaa saavat viettää aurinkoista nimipäivää.
Tekstissä mainitut yleisyysluvut on pyöristetty Väestörekisterikeskuksen tilastotiedoista (www.vrk.fi).
Henkilönnimet