Kielitoimistosta on tiedusteltu sanan toimertua merkitystä. Kysyjä ihmetteli käännöstekstissä vastaan tullutta ilmaisua ”henkilö ei toimerru asioihin eikä nuku kunnolla”.
Toimertua-verbi on minulle tuttu omasta kotimurteestani: olen kotoisin lounaisten välimurteiden alueelta Mellilästä, missä sana tarkoittaa muun muassa aikaan saamista ja toimeen tarttumista. Kotimaisten kielten tutkimuskeskuksen murrearkistosta löytyykin yksi Mellilästä saatu esimerkki toimertua-sanan käytöstä: ”Em meinannu toimertua huameeltain ollenka ylös nousemaan” [= En meinannut millään viitsiä nousta aamulla]. Sanasta on arkistossa yhteensä 40 poimintoa eri länsimurteiden alueilta: Varsinais-Suomesta, Pirkanmaalta, Satakunnasta ja Lapista Kittilästä. Lisäksi poimintoja on Vermlannin metsäsuomalaisten murteesta Ruotsin puolelta.
Joissakin kunnissa Varsinais-Suomessa, Pirkanmaalla ja Satakunnassa toimertua merkitsee aikaan saamisen ja toimeen tarttumisen lisäksi kykenemistä, alkuun pääsemistä ja valmistautumista. Esimerkiksi Keikyässä on sanottu: ”Ei meillä aina toimerruttu niille nuutipukeillem mittään antaan.” Samassa merkityksessä toimertua-verbiä käytetään myös peräpohjalaismurteissa.
Esimerkkejä Kittilästä
”Kelevoton son Oskari ei se omin päin toimerru mihinkhän töihin, mutta ku on joka paanistaa (= patistaa), sitte se jonaki mennee.”
”Em mie tiijä siitä pojasta son semmonen uumale ettei se omin päin toimerru töihin sillä pittää olla johtaja.”
Toimertumisella on muitakin merkityksiä. Useimmiten se tarkoittaa, että joku havahtuu, virkoaa unesta tai hämmästyksestä taikka pyörtymyksestä, tulee tajuihinsa. Sanaa voidaan käyttää myös tointumisesta (”Mun oli nin tavaton hiki si ko mä siittä toimerruin”, Vampula) mutta lisäksi kykenemisestä. Vampulassa on kerrottu miehistä, jotka olivat niin humalassa, että ”ei he toimertunees (= kyenneet) sanomaa”, mitä heiltä kysyttiin.
Toimertua voi tarkoittaa myös, että joku toipuu, voimistuu tai alkaa parantua sairaudesta. Pirkanmaalla Tyrväällä on sanottu: ”Kyllä se toimertuu kohan saa hyvvää troppia.” Kankaanpäässä taas on todettu: ”Kyllä mummu siittä kivusta toimertuu, eilen se oli jo vähän jalakeillaki.” Pirkanmaalla Mouhijärvellä toimertunut tarkoittaa toipunutta: ”Se vaan siinä sevverral loukkaantu ettei o viäkän [vieläkään] siittä kunnol lailla toimertunu.”
Havahtumiselle ja virkoamiselle täysin vastakkainen merkitys esiintyy Vermlannissa. Vermlantiin Keski-Skandinaviaan muutti 1500- ja 1600-luvuilla asukkaita Keski-Suomesta ja Savosta. Muuttaneiden savolaispohjainen murre säilyi ruotsalaisessa ympäristössä pitkälle 1900-luvun puolelle. Toimertua-verbi on ollut käytössä, kun on puhuttu tainnoksiin menemisestä, tuupertumisesta tai pyörtymisestä. Sielläkin toimertua on toisinaan merkinnyt tointumista, mutta tainnoksiin meneminen on ollut sanan päämerkitys.
Esimerkkejä Vermlannista
”Ne toimertuu elukat kun ne ammutaan.”
”Ne toimertu ja kuol [kalat, kun jäätä räjäytettiin].”