Suomen kielessä on 15 ”elävää sijaa”. Varsinaisiin sijoihin kuulumaton mutta niitä eräiltä osin muistuttava taivutusmuoto on prolatiivi, jonka pääte on -itse. Prolatiivi poikkeaa tavallisista sijoista siten, että se on mahdollinen muodostaa vain eräistä määrätyyppisistä substantiiveista eikä siihen voi liittää attribuuttia. Lisäksi on olemassa joukko -itse-päätteisiä partikkeleita.

Prolatiivin yleinen merkitys on ’jonkin kautta’, ’jotakin pitkin’, ’jotakin myöten’, esimerkiksi ilmoitse ’ilman kautta, ilmateitse’, jäitse ’jäätä myöten’, maastoitse ’maaston kautta, teitä käyttämättä’ (etenkin sotilaskielessä), maitse ’maata pitkin, maatietä’, meritse ’merta myöten, meriteitse’, pohjitse ’pohjan kautta, pohjaa pitkin’, rannoitse ’rantaa tai rantoja pitkin’, reunoitse ’reunaa pitkin’, teitse ’tietä tai teitä pitkin’, vesitse ’vettä pitkin, vesitietä’. Kantana on siis jokin paikkaa (esimerkiksi ranta), aluetta (esimerkiksi meri), tietynlaista tilaa (esimerkiksi ilma) ilmaiseva substantiivi.

Vähän toisentyyppisiä paikanilmauksia kantasanaltaan ja merkitykseltään ovat kärjitse ’kärjen ohitse’ (”soutaa saaren kärjitse”), nenitse ’nenän ohi’ (”niemen nenitse”), nurkitse ’nurkan vieritse tai taitse’ (”tie kulkee aivan talon nurkitse”), päädyitse ’päädyn editse’ (”tuvan päädyitse vievä polku”).

Teitse esiintyy myös monien yhdyssanojen jälkiosana. Merkitys on tällöin ’jotakin tietä, menetelmää, keinoa tms. käyttäen, jonkin kautta, välityksellä’, esimerkiksi ilmateitse, maateitse, vesiteitse, (tauti leviää) veriteitse; alateitse, yläteitse, kiertoteitse, (paeta rajan yli) salateitse; laivateitse, lentoteitse, radioteitse. Joukko tämäntyyppisiä sanoja kuuluu etenkin virka- ja lakikieleen: asetusteitse, hallintoteitse, komentoteitse (sotilaskielessä), kurinpitoteitse, lainsäädäntöteitse, ostoteitse ’ostamalla, ostettuna’, pakkoteitse ’pakolla, pakkokeinolla, pakkotoimin’, (järjestää asia) sopimusteitse.

Samaan tapaan kuin -teitse-loppuiset yhdyssanat eräät muutkin prolatiivimuodot ilmaisevat menetelmää, keinoa, jonkin välittämänä tai avulla tapahtuvaa. Tämmöisiä ovat muun muassa seuraavat tietojen välittämiseen, viestintään liittyvät ilmaukset: kirjeitse ’kirjeen tai kirjeiden välityksellä, kirjeellisesti’, sähkeitse, puhelimitse, radioitse, postitse.

Eräistä vanhoista paikallisuutta ilmaisevista partikkeleista on olemassa -itse-loppuinen muoto, esimerkiksi alitse ’ali, alapuolitse’ editse ’edestä ohi, etupuolitse’, keskitse ’keskeltä, keskestä, läpi, halki’, likitse ’läheltä, likeltä’, lähitse ’läheltä (ohitse)’, lävitse ’läpi’, ohitse ’ohi’, poikitse ’poikki, poikittain yli’, päällitse ’yli, ylitse’, sivuitse ’ohi, ohitse’, taitse ’takaa ohi, takapuolitse’, ylitse ’yli’, ympäritse ’ympäri, ympärille’. Useissa tapauksissa näillä on myös lyhempi rinnakkaismuoto: alitse on samaa kuin ali, ylitse samaa kuin yli, ympäritse samaa kuin ympäri, ohitse samaa kuin ohi ja niin edelleen.

Vaikka lyhyen (esimerkiksi yli, ohi) ja pitkän muodon (ylitse, ohitse) merkitys on sama, ne eivät kaikissa yhteyksissä korvaa toisiaan. Yleiskielessä sanotaan esimerkiksi yli kymmenen vuotta mutta ei ”ylitse kymmenen vuotta”. Yleisyydessä saattaa olla eroja myös käyttäjittäin. Joku esimerkiksi sanoo tai kirjoittaa mieluummin kulkevansa kadun yli kuin kadun ylitse, joku toinen päinvastoin. Myös yhdyssanoissa on eroja. Puhutaan alikulkutunnelista (ei ”alitsekulkutunnelista”), ohikulkijasta (ei ”ohitsekulkijasta”) ja läpinäkyvästä (ei ”lävitsenäkyvästä”). Sen sijaan puhutaan kuvallisesti esimerkiksi ylitsevuotavan (ei ”ylivuotavan”) kohteliaasta.

-itse-loppuisten partikkelien yleisyyssuhteet selittyvät ehkä osaksi myös murteista. Esimerkiksi alitse esiintyy Suomen murteiden sanakirjan mukaan lähes kaikkialla vanhoissa murteissa (sen asemesta tai rinnalla paikoin myös alaitse tai alaitsi), mutta ali-sanan päälevinneisyysaluetta ovat Varsinais-Suomi, Satakunta ja Häme. Editse-sanan aluetta taas ovat vanhastaan olleet itämurteet, osa hämäläismurteista ja osin myös pohjalaismurteet (ks. karttaa), ja suunnilleen samanlainen levikki on taitse-, vieritse- ja välitse-sanoilla. Ohitse-sanan päälevikkialuetta ovat Varsinais-Suomi, Satakunta, Häme ja Etelä-Pohjanmaa; idempänä ja pohjoisempanakin sana tunnetaan mutta harvinaisehkona. Päällitse on Itä-Suomen ja Hämeen sana, poikitse lähinnä Hämeen.

editse

Yleiskielessä prolatiivin pääte on yhtä poikkeusta lukuun ottamatta -itse. Ainoa poikkeus on paitsi, jota ei enää prolatiiviksi tunnista. Sen alkuperäinen merkitys on ”ohitse”. Murteissa -itsi-päätteisiä prolatiiveja (sekä substantiivikantaisia että partikkeleita) on runsaasti, esimerkiksi alitsi, editsi, ohitsi, päällitsi, rannatsi ’rannan kautta’, sivuitsi, vieritsi, välitsi, ympäritsi. Tällä muototyypillä on murteissa oma levinneisyysalueensakin: Pohjois-Karjala, Kainuu, Pohjois-Pohjanmaa, Peräpohjola, lisäksi osa Savosta ja osa Etelä-Pohjanmaasta.

Murteissa on eräitä muitakin sellaisia prolatiivityyppejä, joita ei ole yleiskielessä. Lapua: ”Näjittekö kuinka korkiaatte (= ”korkeaitse”, korkealta, ylhäältä) mä paiskasin.” Nurmo: ”Ookko leviäätter (= ”leveäitse”, laajalti) reissannu?” Nurmo: ”Ohueettev (= ”ohueitse”, ohuesti) vain kynnettihi” (maa). Kauhava: ”On näim pitkäättem (= ”pitkäitse”, pitkälti) menty tätä mailmaa.” Kurikka: ”Kuokkii maata syväätte (= ”syväitse”, syvältä). Soini: ”Pari jalkaa vahavate (= ”vahvaitse”, vahvalti, paksulti) puita.” Tämäntapaisia adjektiivikantaisia prolatiivimuotoja esiintyy erityisesti Etelä-Pohjanmaalla.

Eteläpohjalainen piirre on myös prolatiivimuotojen vertailuasteiden käyttö. Esimerkiksi Ilmajoen murteessa esiintyy muun muassa seuraavanlaisia komparatiivimuotoja: alemmaatte (= ”alemmaitse”, alemmalta), keskemmäätte (= ”keskemmäitse”, keskemmältä), ohemmaatte (= ”ohuemmaitse”, ohuemmalta), paksummaatte (= ”paksummaitse”, paksummalta), reunemmaatte (= ”reunemmaitse”, reunemmalta), tännemmäätte (= ”tännemmäitse”, tännempää), vahvemmaatte (= ”vahvemmaitse”, vahvemmalta, paksummalta), ylemmäätte (= ”ylemmäitse”, ylempää). Esimerkiksi Kurikassa neuvotaan näin: ”Kierräv vain eremmäätte (= edempää, kauempaa) jottes kastelej jalakojas.” Tämäkin prolatiivityyppi esiintyy yksinomaan murteissa.

Mikään edellä esitetyistä tai muistakaan prolatiivimuodoista ei ole esitettävän seikan ainoa ilmaisin. Partikkeleilla (esimerkiksi alitse, ohitse) on rinnalla lyhyempi muoto (ali, ohi) tai muu samakantainen partikkeli (keskitse ~ keskeltä, keskestä), yhdyssana tai sanaliitto (editse ~ etupuolitse, etupuolen kautta, edestä ohi). Sekä partikkeleihin että etenkin substantiivikantaisiin prolatiiveihin liittyy lisäksi usein selvää tyyliväriä. Esimerkiksi jäitse ja puhelimitse ovat huolitellun, muodollisen kielen ilmauksia. Niihin liittyy monien kielitajussa ehkä jopa jonkinlainen hienostelun tai teennäisyyden leima, joten niitä ei juuri käytetä ainakaan arkipuheessa. Neutraalia, huomiota herättämätöntä asiatyyliä viljelevä kulkee jäätä pitkin ja välittää tiedon puhelimella.

Prolatiivit ovat kelpo kieltä. Taitava kirjoittaja tai puhuja osaa sijoittaa ne tyylillisesti oikeaan yhteyteen. Erään kielitieteellisen kirjan – Muoto-opin keruuoppaan – takakannen tekstissä esimerkiksi todetaan, että ”Helsingin yliopiston suomen kielen laitokseen ja kopioitse (= kopioiden avulla) muihinkin yliopistoihin (on) syntynyt kielemme muoto-opin arkistot”. Vaikka tietoja voidaan välittää puhelimitse ja kirjeitse, niitä tuskin kuitenkaan välitetään ”televisioitse”, ”tietokoneitse”, ”fakseitse” tai ” korteitse”– ainakaan ilman huumorimieltä tai teennäisyyttä. Ja vaikka kuljetaan maitse ja vesitse, kukaan tuskin kävelee ”kaduitse”, juoksee ”poluitse” tai hiihtää ”laduitse”. Vaikka on mahdollista muodostaa uusia – muodoltaan ja merkitykseltään korrekteja – sanoja olemassa olevien mallien mukaan, uudismuodoste ei aina vakiinnu tai se ei ole kielenkäytössä tyyliltään ja sävyltään entisten ilmausten veroinen. Tämäkin osoittaa, että prolatiivi on kielessä lähes ”kuollut” sija ja että käytössä olevat muodot ovat lähinnä tulkittavissa kiteytyneiksi partikkeleiksi.