Kotimaisten kielten keskuksen perustehtäviin kuuluu sanakirjatyö. Sana sanakirja voi yhä herättää mielikuvan kirjahyllyssä paljonkin tilaa vievästä teoksesta. Kotuksen sanakirjat julkaistaan kuitenkin nykyisin verkossa; vain suomen yleiskieltä kuvaava Kielitoimiston sanakirja on ilmestynyt painettuna vielä 2010-luvulla. Sana kirja viittaa nyt yhtä lailla painettuun kuin sähköiseenkin kirjaan, vaikka jälkimmäiselle on olemassa myös sellaisia nimityksiä kuin e-kirja ja verkkokirja.

On siis opeteltava lukemaan näitä sähköisiä, digitaalisia kirjoja, ja ainakin Kielitoimiston sanakirjan vapaasti verkossa luettava versio onkin nopeasti löytänyt käyttäjänsä (vrt. Kielikello 4/2015).  Verkkojulkaisuja, olipa kyseessä kirja tai lehti, on kritisoitu siitä, että niiden sisällön kokonaisuutta on vaikea hahmottaa. Toisaalta esimerkiksi sähköisen kirjan hakuominaisuudet ovat paljon monipuolisemmat kuin painetun. Sanaa ei tarvitse hakea vain aakkosten mukaan yhdestä kohdasta, vaan sitä voi etsiä koko tekstistä. Näin löytyy tietoa fraseologiasta, synonyymeistä ja vaikkapa yhdyssanojen rakenteesta.

Sanakirjojen tarkoitus on kuvata jonkin kielenalueen (esimerkiksi murteiden tai yleiskielen) keskeistä sanastoa.  Kuten Klaas Ruppel Kotuksen sanakirjatyötä esitellessään kertoo, sanakirjojen avulla on myös mahdollista seurata sanojen liikkeitä ja merkitysten muutoksia. Sanojen, samoin kuin koko kielen, kehitys kertoo ihmisten, aatteiden ja keksintöjen siirtymisestä alueelta tai kielestä toiseen, kenties vielä mutkan kautta takaisinkin.

Sanakirjat vastaavat osaltaan myös siihen muutokseen, joka yhteiskunnassa on käynnissä, kun Suomessakin puhuttavien kielten määrä on lisääntynyt. Kotuksessa laadittavat kaksikieliset maahanmuuttajakielten sanakirjat on tarkoitettu kyseisten kielten puhujille, tulkeille ja kääntäjille, mutta niiden olemassaolo avartaa meidän muidenkin maailmankuvaa. Vasta kun Kotuksessa alettiin suunnitella kurdin kielen sanakirjaa, selvisi monelle kielen ammattilaisellekin, että ei ole vain yhtä kurdin kieltä. Kyseessä on kieli, jonka päämurteet eroavat toisistaan niin paljon, että tarvitaan sekä kurmandžin että soranin sanakirja, ja kas, itse asian lisäksi opimme ainakin nämä kaksi uutta sanaa.

Kaiken tiedon pitäisi lisätä myös ihmisten keskinäistä ymmärrystä ja olla näin keino ennakkoluuloja sekä niistä johtuvia pelkoja ja vihapuhetta vastaan. Kotuksen edellinen johtaja Pirkko Nuolijärvi toteaa haastattelussaan, että kielentutkijoilla on tässä asiassa paljon annettavaa (s. 9). Hän lausuu myös jäähyväissanat Kotukselle ja tervetuliaissanat seuraajalleen Ulla-Maija Forsbergille. Forsberg saa puheenvuoron seuraavassa Kielikellon numerossa. Kotuksen työstä hän tuntee vanhastaan erityisesti sanakirjat, sillä ennen yliopistouraansa suomalais-ugrilaisten kielten professorina ja Helsingin yliopiston dekaanina hän työskenteli Kotuksessa etymologisen sanakirjan Suomen sanojen alkuperä päätoimittajana. Teos on kolmiosainen ja ilmestynyt painettuna.  – Toivottavasti vielä joskus saamme senkin sähköisenä käyttöömme.