Kielitoimisto yleiskielen huoltajana

Kielitoimiston yhtenä tehtävänä on huolehtia siitä, että yleiskielen suositukset pysyvät ajantasaisina ja että kielenkäyttäjät saavat suosituksista tietoa. Miten Kielitoimisto käytännössä toimii yleiskieltä huoltaessaan?

Yleiskielen huollon eli yleisen kielenhuollon perusta ovat suositukset, jotka koskevat yleiskielen sanastoa ja oikeinkirjoitusta sekä muoto- ja lauserakennetta. Kielitoimisto huolehtii suositusten ajantasaisuudesta apunaan suomen kielen lautakunta, joka on Kotimaisten kielten keskuksen asiantuntijaelin. Suosituksiin perustuvia ohjeita Kielitoimisto julkaisee niin verkossa kuin painettuna. Apua tarjotaan myös neuvontapuhelimessa ja kursseilla.

Neuvoja puhelimitse

Kielitoimisto on vastannut kielenkäytön kysymyksiin neuvontapuhelimessa toimintansa alusta eli vuodesta 1945 asti. Nykyisin yleiskielen neuvontaa annetaan maanantaista perjantaihin kello 9–12. Viime vuonna (2014) puheluja tuli lähes 3 000 ja niissä kysyttiin yhteensä runsaat 5 200 kysymystä. Puhelujen määrä on pikkuhiljaa vähentynyt vuosituhannen alusta lähtien, todennäköisesti siksi, että tietoa etsitään nykyisin ensin verkosta.

Vuonna 2009 tehdyn kyselyn mukaan neljä viidestä kysyjästä tarvitsee neuvoa työssään, yleensä itse kirjoittaessaan tai toisen tekstiä tarkistaessaan. Tavallisimmin kysymykset koskevat oikeinkirjoituksen pulmakohtia, kuten yhteen ja erikseen kirjoittamista, alkukirjaimen kokoa ja välimerkkejä. Myös sanojen muodosta ja merkityksestä sekä sananvalinnasta kysytään paljon, lauserakenteistakin jonkin verran.

Ohjeita verkossa, oppaissa ja Kielikellossa

Ennen kuin soittaa Kielitoimiston neuvontaan, kannattaa etsiä ohjetta verkosta vapaasti luettavasta Kielitoimiston sanakirjasta (Kielikello 4/2014: Kielitoimiston sanakirja verkkoon) tai Kielitoimiston ohjepankista (Kielikello 4/2014: Kielitoimiston ohjepankki: kieliohjeita kätevästi, ks. Lue myös). Molempiin pääsee sekä suoraan että Kotimaisten kielten keskuksen uusien verkkosivujen kautta.

Kielitoimisto julkaisee yleiskielen ohjeita myös painetuissa oppaissaan. Kielitoimiston oikeinkirjoitusopas ilmestyi vuonna 2007, ja sitä on uudistettu vuosina 2009 ja 2012. Tänä keväänä ilmestyy oikeinkirjoitusoppaan sisarteos, Kielitoimiston kielioppiopas, joka antaa ohjeita muun muassa sanojen muodon valinnasta eri lauseyhteyksissä. Tätä opasta esitellään Kielikellon seuraavassa numerossa. Kummankin oppaan ideana on tarjota vastauksia erityisesti niihin yleiskielen kysymyksiin, jotka Kielitoimiston neuvontaan soittavia useimmin askarruttavat.

Uusia suosituksia ja niiden taustoja esitellään tietenkin myös kielenhuollon tiedotuslehdessä Kielikellossa, jossa niin ikään kerrataan kielenhuollon perusasioita ja julkaistaan vastauksia kielineuvonnan ajankohtaisiin kysymyksiin. Kielikello on ilmestynyt painettuna vuodesta 1968 ja myös sähköisenä vuodesta 2011. Kielikellon verkkoarkistoon on koottu lähes kaikki lehdessä julkaistut tekstit, ja ne ovat nykyisin vapaasti luettavissa kuluvan vuoden numeroita lukuun ottamatta.

Yleiskielen koulutusta

Ajantasaisia kielenhuollon suosituksia voi opiskella Kielitoimiston kursseilla. Kielitoimisto piti ensimmäisen kielenhuoltoluentonsa urheilutoimittajille vuonna 1945. Vaikka koulutusaiheiden kirjo on sen jälkeen laajentunut huomattavasti, kiinnostavat yleiskielen suosituksia koskevat kurssit edelleen työelämän kirjoittajia. Kurssit järjestetään Kielitoimiston omissa tiloissa (ns. avoimet kurssit), tai kouluttaja voi tulla asiakkaan tiloihin, jolloin kurssi räätälöidään tilaajan tarpeiden mukaan. Oikeinkirjoituskysymyksiin keskittyvien kurssien suosio on säilynyt vuodesta toiseen; ensimmäisen kerran tällainen kurssi järjestettiin avoimena vuonna 1990. Nykyisin Kielitoimiston oikeinkirjoituskurssin voi suorittaa verkossakin. Oikeinkirjoituksen kertaus on usein myös osa Kielitoimistolta tilattavaa laajempaa kielenhuollon ja kirjoittamisen kurssia.

Kumpi oli ensin: suositus vai kielenkäyttö?

Suomen yleiskielen oikeinkirjoitus, muoto- ja lauserakenne on jo kauan ollut melkoisen vakiintunutta. Niinpä uusia suosituksia tarvitaan lähinnä silloin, kun vanha suositus ei enää vastaa todellista kielenkäyttöä eikä yleistä kielitajua. Yleensä tällöinkin on kyse jostain yksityiskohdasta, joka ei vaikuta koko kielen järjestelmään.

Kielitoimisto seuraa ja kartoittaa yleiskielen suositusten noudattamista muun muassa oppaita valmistellessaan. Tärkeää tietoa ongelmakohdista saadaan kielineuvonnan kysymyksistä ja koulutuksista. Myös suomen kielen lautakunnan jäsenet tuovat kokemuksia ja tietoa omilta aloiltaan, kuten äidinkielenopetuksesta.

Todellinen kielenkäyttö muuttuu vähittäin, eikä suosituksiakaan muuteta yhtäkkiä. Jos jotain suositusta ei laajalti noudateta tehokkaasta tiedotuksesta huolimatta, voidaan harkita sen muuttamista. Silloin kun on kyse periaatteellisesta tai yleisluonteisesta asiasta, Kielitoimisto vie ehdotuksen suomen kielen lautakunnan käsittelyyn, ja lautakunta päättää, muutetaanko suositusta. Yksityiskohtia koskevia uusia ohjeita Kielitoimisto voi antaa itsenäisestikin.

Kun suositusta muutetaan, entistä vaihtoehtoa ei yleensä korvata uudella vaan annetaan yhden suositellun vaihtoehdon sijasta kaksi. Esimerkiksi kun suomen kielen lautakunta vuonna 2014 muutti alkaa-sanan rektiota koskevaa suositusta, aiemmin ainoana yleiskielisenä vaihtoehtona pidettyä muotoa alkaa tehdä ei korvattu muodolla alkaa tekemään, vaan uuden suosituksen mukaan molemmat vaihtoehdot ovat hyväksyttäviä.

Yleiskielen huoltoa tarvitaan edelleen

Vakiintunutkin yleiskieli on elävää kieltä, joka muuttuu edelleen. Nykyisin kirjoittamiseen on tarjolla lukuisia kanavia, joilla voi kirjoittaa monin tavoin. Suomeksi kirjoittavat aiempaa useammin muutkin kuin ne, joille suomi on äidinkieli. Kielitoimiston tavoitteena on pitää yleiskieli myös tulevaisuudessa yhteisenä kielimuotona, jolla on vaivatonta viestiä esimerkiksi työelämässä ja suurelle yleisölle kirjoitettaessa. Jotta tämä onnistuu, Kielitoimisto pyrkii ottamaan ohjeissaan ja palveluissaan entistä enemmän huomioon yleiskielen muuttuvat käyttötilanteet ja erilaiset kielenkäyttäjät.