Kysymys: Miten kirjoitetaan nimipäivät. Onko oikein kirjoittaa Tiinan päivä, Tiinan-päivä, Tiinanpäivä vai peräti tiinanpäivä.
Vastaus: Nimistönhuollossa Tiinan päivän ~ Tiinan-päivän ~ Tiinanpäivän ~ tiinanpäivän kirjoitusasua on mietitty useaan otteeseen, ja pieni selvityskin käytännön tilanteesta on tehty 1980-luvun lopulla. Asiasta on kysytty tuolloin myös suomen kielen lautakunnan mielipidettä (ks. Kielikello 2/1990: Päivien nimet).
Kysymys kytkeytyy muiden juhla- ja merkkipäivien kirjoittamiseen. Pienellä kirjoitettavaksi vakiintuneita ovat juhlapäivien nimet, esim. joulu, pääsiäinen ja juhannus, mutta horjuntaa on ollut paitsi ilmaustyypissä Tiinan päivä myös sellaisissa kuin Liisan/liisan liukkaat, Kaisan/kaisan kaljamat. Suomen kielen lautakunta katsoi 1989, että yhtenäiseen käytäntöön päästään varmimmin, kun merkkipäivien nimissä erisnimi kirjoitetaan isolla. Jos ilmaukseen kuuluu päivä-sana, kirjoitetaan osat erikseen: siis Tiinan päivä, Kalevalan päivä; Liisan liukkaat. Iso alkukirjain erisnimessä on myös kansanomaisissa merkkipäivän nimissä syys-Matti, kevät-Matti, heinä-Maria. Kuvaileva määriteosa kirjoitetaan pienellä.
Pienellä alkukirjaimella kirjoitetaan kuitenkin vappu ja vapunpäivä (juhlapäivänä), juhannus, juhannuspäivä ja mikkeli, mikkelinpäivä. Moni ei edes tule ajatelleeksi, että näihin sisältyy etunimi. Pienellä kirjoitetaan myös tapani, tapaninpäivä, tapaninajo (mutta nimipäivänä Tapanin päivä, Vapun päivä).
Kun kutsutaan kahveille, kirjoitetaan kaikki osat erikseen: Tervetuloa Tiinan päivän kahveille! Tämän kirjoitusasun etuna on, että se on yksinkertainen muistaa.
Jos joku ehdottomasti haluaa kirjoittaa ”Tiinan-päivä”, ei sitä kannata pitää suurena pulmana. Yhdyssanan ja sanaliiton eronteko on tässä tapauksessa ongelmallista. Jokin käytäntö on haluttu vakiinnuttaa, ja on päädytty suosittamaan sanaliittoa.