Kysymys: Miten maan nimestä El Salvador muodostetaan asukkaannimitys? Miten kutsutaan Kärsämäen asukkaita?

Vastaus: Asukkaannimitykset ovat yleisnimiä, ja siksi ne kirjoitetaan pienellä alkukirjaimella: Ystäväni äiti on belizeläinen. Arabiemiirikuntien kansalaista voi kutsua myös arabiemiirikuntalaiseksi. Samalla lailla kirjoitetaan nimistä johdetut adjektiivit: Yhtye on ruotsalainen.

Asukkaannimitys on yhdyssana, olipa sen pohjana millainen paikannimi tahansa:
1. Artikkelin sisältävä paikannimi (El Salvador → elsalvadorilainen, Los Angeles → losangeleslainen tai losangelesilainen).
2. Sanaliiton sisältävä paikannimi (Costa Rica → costaricalainen, Alankomaiden Antillit → alankomaidenantillilainen, Bosnia ja Hertsegovina → bosniahertsegovinalainen).
3. Yhdysmerkin sisältävä paikannimi (Itä-Timor → itätimorilainen, Valko-Venäjä → valkovenäläinen, Papua-Uusi-Guinea → papuauusiguinealainen tai papua-uusiguinealainen).

Oma tapauksensa ovat ne vieraskieliset nimet, joiden kirjoitusasu päättyy konsonanttiin mutta ääntöasu vokaaliin. Tällaisesta nimestä muodostetussa adjektiivissa käytetään heittomerkkiä: bordeaux’lainen [bordoolainen].

Kärsämäkeläinen vai kärsämäkinen?

Suomessa voidaan jokaisesta kunnan tai kylän nimestä johtaa asukasta tarkoittava nimitys lainen/läinen-johtimella. Paikallisessa käytössä on kuitenkin olemassa myös lyhyempiä inen-johtimella muodostettuja asukkaannimityksiä. Sanotaan esimerkiksi yleiskielisesti evijärveläinen ja paikallisesti evijärvinen, samoin haapaveteläinen ja haapavetinen, heinolalainen ja heinolainen, ilmajokelainen ja ilmajokinen, kannonkoskelainen ja kannonkoskinen, korpilahtelainen ja korpilahtinen, kärsämäkeläinen ja kärsämäkinen sekä viitasaarelainen ja viitasaarinen.

Monissa yleiskielisissä asukkaannimityksissä nimenloppuinen i on muuttunut e:ksi (esim. Viitasaari → viitasaarelainen). Poikkeus tästä ovat lampi-loppuiset kunnan tai kylän nimet, joista yleiskieleenkin suositetaan i-vartaloista asua lampilainen, joka on ainoa aidosti käytössä oleva, esim. rautalampilainen.

Kaikissa kunnan tai kylän nimistä johdetuissa asukkaannimityksissä yleiskielen ja paikallisen käytön vaihtelua ei kuitenkaan ole. Sanotaan esimerkiksi kokemäkeläinen mutta ei ”kokemäkinen”, lapinlahtelainen mutta ei ”lapinlahtinen” ja kemijärveläinen mutta ei ”kemijärvinen”. Asukkaannimityksen muodostamista lyhyemmällä inen-johtimella tuleekin välttää, ellei itse varmasti tiedä, että sitä paikkakunnalla käytetään. Paikallista nimitystä voi käyttää muun muassa teksteissä, jotka on suunnattu paikallisten luettavaksi. Yleiskielisessä tekstissä on aina oikein käyttää pidempää lainen/läinen-johtimella muodostettua asukkaannimitystä.

Suomen kuntien nimiin perustuvista asukkaannimityksistä on kirjoittanut laajemmin Saara Welin Kielikellossa 2/1998. Asukkaannimitykset ovat mukana myös Kielitoimiston sanakirjan sähköisen version Asutusnimihakemistossa, josta voi tarkistaa myös, miten nimet taipuvat (esim. Kaustinen, Kaustisella).