Tyylilajista poikkeaminen herättää aina huomiota, tapahtuipa se mihin suuntaan tahansa. Joskus tällainen poikkeaminen on tietoista, joskus ei. Kielenhuoltoa puhuttavat ennen kaikkea ne tapaukset, joissa kirjoittajan tai puhujan oma tyylitaju pettää. Poikkeama voi olla koominen, kuten esimerkiksi alatyylin sana rehtorin juhlapuheessa tai ylätyylin sana pikkulapsen juttelussa, mutta se voi olla myös väheksyvä tai jopa halveksuva. Seuraavaan on poimittu eräitä tavallisimpia tyylirikkeitä.
Sana puuha kuuluu kyllä asiatyyliin, mutta se tarkoittaa yleensä kevyttä askaretta, touhua. Esimerkiksi professorin työn yhteydessä se voi vaikuttaa loukkaavalta:
Nyt kaikille (professoreille) tulee sama 1 600 tunnin kokonaistyöaika vuodessa. Siinä luennointia ei ole eritelty muusta puuhasta (paremmin: työstä).
Selviä arkityylin ilmauksia ovat myös olla nalkissa ja jäädä nalkkiin merkityksessä ’olla kiinni, jäädä kiinni’:
Must (Ruotsin sotilaallinen tiedustelu- ja turvallisuuspalvelu) tahtoi kaikin keinoin saada epäillyn nalkkiin ja suojella omaa kunniaansa.
Dieter Baumann kahden vuoden nalkkiin (otsikko).
Usein arkityylin ilmauksia näkee nimenomaan otsikoissa. Niistä ovat peräisin mm. seuraavat poiminnot:
Sähköt katki Satakunnassa ja Pernajassa (paremmin: poikki).
Talous on kuralla (paremmin: huonossa kunnossa tms.).
Pikkupankit petrasivat tulostaan (paremmin: paransivat).
Europarlamentin istunnoissa piisaa puhetta (paremmin: riittää).
Merivesi putsaa ruotsinlauttojen pakokaasuja (paremmin: puhdistaa).
Nelossijat pännivät pettynyttä Ahosta (paremmin: harmittavat).
Stonehengen mysteeri on rassannut tutkijoita jo iät ja ajat (paremmin: askarruttanut).
Muita kuin otsikoista poimittuja arkityylin verbejä ovat esimerkiksi eläköityä ja rohmuta. Jälkimmäiseen liittyy vahva kielteinen sävy. Esimerkkejä:
Presidentti Mauno Koivisto muutti eläköidyttyään huoneistoonsa Katajanokalle (paremmin: eläkkeelle jäätyään).
Mestiksessä pisteitä ovat rohmunneet – – (paremmin: eniten saaneet, tehneet tai hankkineet).
Tahtomattaan kielteistä sävyä hyvän urheilijan suoritukselle tulee antaneeksi myös otsikon tekijä kirjoittaessaan:
Samppa Lajunen rohmusi kaiken.
Ruotsin kielestä aikoinaan lainattu tupla johdoksineen ei myöskään kuulu viralliseen asiatyyliin:
Keskusta tuplasi paikkalukunsa Helsingissä (otsikko).
Keskustan valtuustoryhmän paikkaluku tuplaantui pääkaupungissa.
Jääntekoon käytetään tuplasti jäähdytysaikaa.
Tarton yliopisto juhlii tuplasti (otsikko).
Tuplata on asiallisemmin sanoen kaksinkertaistamista ja tuplaantuminen kaksinkertaistumista. Tuplasti on vastaavasti kaksin verroin, viimeisessä esimerkissä kahdesti.
Hyvin usein asiatekstissä esiintyviä arkikielen sanoja ovat pyrky ja tunku. Nekin esiintyvät tavallisimmin juuri otsikoissa, mutta näyttävät viime vuosina levinneen yhä enemmän myös varsinaisiin teksteihin. Asiatyyliin sopisivat paremmin esimerkiksi pyrkiminen ja tungos. Esimerkkejä:
Pyrky mallioppilaaksi EU:ssa edistää mukautumista (otsikko).
Yllättävän vähän pyrkyä Helsingin kymppiluokille (otsikko).
Etelämantereelle tunkua (otsikko).
Ammattientisöijillä on kädet täynnä töitä, ja entisöimiskursseille on valtaisa tunku.
Ilmaukset olla näytillä, tyrkyllä, kärkyllä ja tulla näytille, kärkylle kuuluvat nekin arkikieleen. Näytillä olo on yksinkertaisesti näytteillä tai esillä olemista. Tyrkyllä ja kärkyllä olo on taas ehdolla, ehdokkaana olemista. Etenkin tyrkyllä- ja kärkyllä-sanoihin liittyy vahva kielteinen itsensä tyrkyttämisen ja kärkkymisen sävy, jota kirjoittajat ja puhujat eivät varmastikaan aina tavoittele.
Wirkkalan elämäntyö näytillä (otsikko).
Naamioituneet lääkärit suorittivat amputaatiot, ja katkotut raajat asetettiin näytille varoitukseksi muille.
Mies [Brent Sacho] on näytillä anjalankoskelaisten kahdeksan päivää pitkällä Saksan leirillä – – (tässä paremmin: testattavana).
Sergei Bubka tyrkyllä Tampereen kilpailuihin (otsikko).
[Soininen oli tyytyväinen toiseen sijaansa] eikä harmitellut, vaikka voittokin oli tyrkyllä (tässä paremmin: lähellä).
Nyt on neljä urheilijaa vielä kärkyllä siihen [Grand Prix -palkintoon].
Petr Ton on jatkanut siitä mihin viime kaudella jäi, ja Tapparaankin kärkyllä ollut Jussi Pesonen on myös aloittanut hyvin.
On selvää, että lehtiotsikoiden ja TV-tekstitysten niukka tila houkuttaa etsimään lyhyitä ilmauksia. Joskus taas on haluttu hakea tekstissä esiintyvälle sanalle synonyymi. Usein kuitenkin sanan ja sen synonyymin tyyliero on niin suuri, että tulee epäilleeksi otsikon syntyneen viime hetken toimituskiireessä jonkun muun kuin kirjoittajan itsensä päässä. Tyylieroista johtuu, että täydellisiä synonyymejä ei juuri ole.
On luonnollista, että tyylierot muuttuvat. Useat aiemmin arkisina pidetyt sanat, kuten esimerkiksi farkut, flunssa ja hanuri, ovat nykyisin moitteetonta yleiskieltä. Myös bussin tyyliarvo on noussut, linjurin taas laskenut. On siis mahdollista, että joidenkin edellä arvosteltujen sanojen ja sanontojen arvostus muuttuu, ja ne voivat sanakirjoissa ja kielioppaissa saada uusia tyylilajimerkintöjä. Tyyliarvot ovat joka tapauksessa sidoksissa aikaansa, ja niistä poikkeamiseen täytyy olla hyvät syyt.
Filosofian tohtori Matti Punttila on aiemmin kirjoittanut Kielikelloon mm. kielikuvien salakarikoista (”Voittajan käsi kohoaa salkoon”, Kielikello 1/1994).