Aktiivilukijoita ja satunnaisia vierailijoita

Painetun Kielikello-lehden tarina päättyi numeroon 4/2017. Kielikello on siis ilmestynyt vain verkkolehtenä nyt runsaan kahden vuoden ajan. Tässä ajassa ovat sekä lehden toimittajat että sen lukijat ehtineet huomata verkkolehden toteutuksessa ja sisällöissä hyviä ja huonoja ominaisuuksia, ja näiden havaintojen pohjalta lehteä voidaan lähteä kehittämään tarpeen mukaan eteenpäin.

Toteutimme Kielikellon lukijoille suunnatun Webropol-kyselyn maaliskuussa 2020. Kysely oli auki parisen viikkoa. Tuona aikana Kielikellon sivuilla vierailleiden näytölle ponnahti automaattinen ilmoitus kyselystä sekä linkki siihen. Lisäksi kyselystä tiedotettiin Kielikellon etusivulla sekä Kotimaisten kielten keskuksen verkkosivuilla ja sosiaalisen median kanavilla.

Runsaan kahden viikon aikana kyselyyn vastasi 1 009 Kielikellon lukijaa. Kyselyssä oli valintakysymyksiä, joihin liittyi monesti mahdollisuus myös vapaaseen kommentointiin. Kommentteja ja mielipiteitä esitettiinkin runsaasti, ja ne sisältävät paljon sellaista tietoa, joka ei välttämättä tulisi esiin pelkillä valintakysymyksillä.

Ketkä Kielikelloa lukevat?

Kyselyn alussa selvitettiin vastaajien taustatietoja: ikää, työssäkäyntiä ja summittaisesti ammattia. Näillä kysymyksillä pyrimme selvittämään, keitä Kielikellon lukijat ovat.

Kielikellon lukijat ovat enimmäkseen työikäisiä: ikähaarukkaan 20–59 vuotta sijoittuu noin 64 % vastaajista. 60-vuotiaita tai vanhempia on noin 30 %. Vastaajissa oli jonkin verran myös alle 20-vuotiaita; vastausten perusteella voi päätellä, että joissakin kouluissa oli oppilaille annettu tehtäväksi tutustua Kielikelloon ja oppilaat olivat myös vastanneet kyselyyn.

Kyselyyn vastanneista 57 % oli työssä käyviä, opiskelijoita oli 14 % ja eläkkeellä tai muuten työelämän ulkopuolella olevia oli 27 %. Koululaisia oli vastaajista noin 2 %.

Työssä käyviltä kysyttiin myös heidän ammatti- tai tehtävänimikettään. Seuraavassa muutama useamman maininnan saanut (suluissa määrä):

opettaja, maikka (51), lehtori (20), professori (6), kääntäjä (44), toimittaja (33), asiantuntija (37), tutkija (22), yrittäjä (24), nimikkeessä sana viestintä (18), nimikkeessä sana markkinointi (11), (verkko-, sisällön-, media)tuottaja (6), lääkäri (5), kustannustoimittaja (6), copywriter (5), (diplomi-)insinööri (5).

Nimikkeiden ja tehtävien kirjo on kuitenkin suuri; edellä mainittujen lisäksi vastaajien joukossa on esimerkiksi arkistotyöntekijä, laitoshuoltaja, tietokoneasentaja, menekinedistäjä, arkkitehti, psykoterapeutti, analyytikko, muusikko, teatterikuiskaaja, sairaanhoitaja, tullitarkastaja, tietojärjestelmäsuunnittelija ja UX Designer.

Puolet työssä käyvistä vastaajista työskentelee jossain yrityksessä (palkattuna tai omassa yrityksessä) tai freelancerina. Valtion ja kuntien palveluksessa on runsas neljäsosa vastaajista. Yliopistoissa (mukaan lukien ammattikorkeakoulut) sekä tutkimus- ja taidelaitoksissa työskentelee noin kymmenen prosenttia vastaajista.

Vastaukset kertovat, että Kielikellon sivuilla käyvät kaikenikäiset lukijat. Kielikello ei myöskään ole vain jonkin ammattiryhmän lehti, vaan sitä lukevat monenlaisen koulutuksen saaneet ihmiset, jotka myös työskentelevät hyvin erilaisissa ympäristöissä.

Painetusta lehdestä verkkolehdeksi

Yksi kyselyn tavoitteista oli saada tietoa siitä, ovatko entiset painetun lehden tilaajat siirtyneet myös verkkolehden lukijoiksi ja miten ylipäätään lukijat saavat tiedon Kielikellosta ja sen uuden numeron ilmestymisestä – vai saavatko lainkaan. Vuoden 2017 lopussa painetulla Kielikellolla oli runsaat 10 000 tilaajaa. Tilaajien joukossa oli paljon yrityksiä ja virastoja, joihin tilattu lehti kiersi työpaikalla; yhdellä lehdellä oli monesti siis useampi lukija.

Painetun Kielikello-lehden tiesi tavalla tai toisella yhteensä noin 70 % kyselyn vastaajista. Paperilehden tilaajia oli vastaajista 16 %, ja noin 40 % oli lukenut sitä työpaikalla tai esimerkiksi kirjastossa. Vajaa viidesosa vastaajista tunsi painetun Kielikellon mutta ei ollut lukenut sitä. Noin kolmasosalle vastaajista painettu Kielikello ei ollut tuttu, eli he tuntevat ainoastaan verkkolehden.

Kuvio 1. Oliko painettu lehti sinulle tuttu?

Nykyinen verkossa ilmestyvä Kielikello on maksuton (paperilehti ei ollut), eikä sen lukijaksi tarvitse rekisteröityä. Jotta tieto uuden numeron ilmestymisestä saavuttaisi kiinnostuneet lukijat, on verkko-Kielikellokin silti mahdollista ”tilata” antamalla sähköpostiosoitteensa, jolloin annettuun osoitteeseen lähtee viesti uuden numeron ilmestyessä. Tällaisia ”tilaajia” Kielikellolla oli alkuvuodesta 2020 noin 13 000.

Kysymyksellä ”Miten saat tiedon uuden numeron ilmestymisestä?” pyrittiin saamaan tietoa siitä, miten tiedotus uuden numeron ilmestymisestä onnistuu. Vastaajista 43 % kertoi tilanneensa ilmestymisviestin sähköpostiin.

Ilmestymisviestin lähetyksessä on ollut ajoittain teknisiä ongelmia, mutta onneksi niistä ei näytä olleen kovin suurta haittaa, sillä kolme neljästä vastaajasta oli mielestään saanut viestit aina kuten pitää; noin 10 % ei ollut mielestään saanut ilmoitusta joka kerran. Kaikki ilmoitusviestin tilanneet ilmoittivat pitävänsä tällaista viestiä hyödyllisenä. Sen pelkisteinen ulkoasu sai kuitenkin kritiikkiä osakseen, mutta toisaalta joitakuita yksinkertaisuus myös miellytti.

Kielikellon uuden numeron ilmestymisestä tiedotetaan aina myös Kotimaisten kielten keskuksen verkkosivujen ja sosiaalisen median tilien kautta. Lisäksi monet aktiiviset lukijat jakavat tietoa omille kontakteilleen. Yhteensä näillä tavoin tiedon uuden numeron ilmestymisestä kertoi saavansa 15 % vastaajista. Lisäksi jotkut huomaavat uuden sisällön käydessään Kielikellon sivuilla tai he kuulevat siitä muuten, esimerkiksi työpaikalla jaetaan linkki.

Kyselyn tuloksista ilmenee, että siihen vastasi suuri joukko ihmisiä, jotka eivät välttämättä tiedä Kielikellosta juuri mitään. He tulevat sivustolle hakukoneen kautta etsiessään tietoa jostain kieliaiheesta eivätkä ole laajemmin tutustuneet lehden sivuihin ja sisältöön. He eivät siis saa tietoa uuden aineiston ilmestymisestä mistään, eivätkä he välttämättä edes kaipaa tällaista tietoa. Näiden satunnaisten lukijoiden suuri määrä kertoo kuitenkin sen myönteisen seikan, että Kielikellon kirjoitukset ilmeisesti nousevat varsin hyvin esiin hakukoneissa.

Kun painetusta lehdestä luovuttiin, oli selvää, että osa tilaajista ei siirry verkkolehden lukijoiksi. Silti on yllättävää, että kyselyn koko vastaajajoukosta vain noin 16 % oli entisen paperilehden tilaajia. Tilanne ei näytä aivan yhtä huonolta, kun otetaan mukaan myös työpaikalla tai esimerkiksi kirjastossa painettua lehteä lukeneet: näin laskien entisiä paperilehden lukijoita on noin puolet kaikista vastaajista.

Vaikka verkkolehteen siirtyminen siis karkotti paljon painetun lehden tilaajia, on tilalle saatu myös uusia lukijoita. Osa ennen työpaikalla Kielikelloa lukeneista on nyt tilannut tiedon uuden numeron ilmestymisestä suoraan itselleen, mutta lukijoiden joukossa lienee paljon niitäkin, jotka vasta sähköisen lehden myötä ovat alkaneet seurata Kielikelloa.

Monta syytä lukea Kielikelloa

Kysymys ”Miksi luet Kielikelloa?” oli monivalintakysymys, eli tarjolla olleista ehdotuksista saattoi valita useamman.

Yleisimmin Kielikelloa luetaan, kun etsitään vastauksia kielikysymyksiin (69 % mainitsi tämän vaihtoehdon). Kuten jo on käynyt ilmi, monet päätyvätkin Kielikellon sivuille etsiessään verkosta vastausta johonkin kielikysymykseen. Kielikellosta etsitään myös tietoa kielen ilmiöistä (48 %), ja sitä luetaan, koska halutaan pysyä ajan tasalla kielen kehityksestä (59 %). Tietoa etsitään myös työtä (34 %)  tai opintoja varten (14 %).

Kielentutkimuksen tuloksista on kiinnostunut varsin moni (42 %). Kielikellon linjana on ollut tarjota lukijoille yleistajuisessa muodossa näköaloja myös kielentutkimukseen, ja on ilahduttavaa huomata, että juttuja myös halutaan lukea. Mieltä lämmittävä tieto on sekin, että yli puolet vastaajista ilmoitti lukevansa lehteä omaksi ilokseen.

Taulukko 1. Miksi luet Kielikelloa?

	n	Prosenttia
Etsin vastauksia kielikysymyksiin.	692	69 %
Haluan pysyä ajan tasalla kielen kehityksestä	590	59 %
Etsin tietoa kielen ilmiöistä.	487	49 %
Olen kiinnostunut kielentutkimuksen tuloksista.	420	42 %
Etsin tietoa työtäni varten.	339	34 %
Etsin tietoa opintojani varten.	144	14 %
Luen sitä omaksi ilokseni.	594	60 %
Muu syy, mikä?	76	8 %

Myös avovastauksista ilmenee, että Kielikelloa luetaan sekä huviksi että hyödyksi: etsitään tietoa tai vahvistusta omille ajatuksille, haetaan uusia ideoita, tarkistetaan yksityiskohtia, tyydytetään omaa kielennälkää. Ulkomailla asuville Kielikello on keino seurata suomen kielen kehitystä ja ylläpitää omaa kielitaitoa. Esimerkkejä vastauksista:

Käytän kieltä harrastuksessa ja työssäni ja haluan kehittää taitojani.

Saan keskustelunaiheita ystäväpiiriini.

Haluan tuottaa hyvää suomea. Haluan myös vääntää peistä kielen kehityksestä.

Kirjoitan paljon yhdistysaktiivina, Kielikellosta saa tietoa tekstejä varten.

Autan lasta läksyissä.

Joskus jos googlettaa jotain, tulee artikkeli Kielikellosta vastaan, jolloin saatan lukea sen. Kuten nyt.

Rakastan kielioppia (siis ihan oikeasti). <3

Olen opiskellut suomen kieltä Varsovan yliopistossa. Kielikello auttaa myös meitä ulkomaalaisia ymmärtämään suomen kieltä paremmin! :)

Ope käski.

Löytyykö lehdestä luettavaa?

Entä miten Kielikelloa luetaan: miten lukija toimivat uuden numeron ilmestyessä, kuinka monta juttua kustakin numerosta luetaan, kuinka hyvin he tuntevat aiempien numeroiden arkiston ja miten sitä käytetään?

Vastaukset näihin kysymyksiin vaihtelevat suuresti sen mukaan, miten hyvin vastaaja tuntee Kielikellon. Siksi kannattaa tarkastella ennen muuta sitä joukkoa, joka on tilannut ilmestymisviestin (413 vastaajaa).

Kun Kielikellon uusi numero ilmestyy, 45 % ”tilaajista” eli noin puolet käy sivustolla lukemassa juttuja monta kertaa. Muut ovat satunnaisempia lukijoita: he silmäilevät otsikot ja palaavat lukemaan myöhemmin (38 %) tai käyvät sivustolla ja ehkä lukevat jotain mutta eivät enää palaa (16 %). Prosentti ”tilaajista” ei lue mitään.

Taulukko 2. Kuinka paljon luet Kielikellon uusinta numeroa (”tilaajat”)?

Kun uusi numero ilmestyy,
käyn sivustolla lukemassa juttuja monta kertaa.	45 %
silmäilen otsikot ja luen juttuja ehkä myöhemmin.	38 %
käyn sivustolla ja ehkä luen jotain; en yleensä enää palaa.	16 %
en lue sitä lainkaan tai juuri lainkaan.	1 %

Ilmestymisviestin tilaajat siis myös lukevat Kielikelloa. Jos sen sijaan tarkastellaan muita vastaajia, on jakauma käänteinen. Puolet ei lue Kielikellon uusinta numeroa lainkaan, mutta tästäkin joukosta jotkut (8 %) käyvät monta kertaa lukemassa juttuja.

Kielikellon kussakin numerossa on viime aikoina ollut 15–20 kirjoitusta (kun mukaan lasketaan myös lyhyet Kysyttyä-palstan kirjoitukset). Niistä kaikki tai suurimman osan lukee ”tilaajista” kolmasosa, ja kutakuinkin sama määrä heistä (35 %) arvelee lukevansa 4–6 juttua. Satunnaisesti jonkin jutun tai ei yhtään juttua kertoo lukevansa 6 %.

Muiden kuin ”tilaajien” ryhmässäkin sentään jotkut (8 %) kertovat lukevansa uudesta numerosta kaikki tai suurimman osan jutuista. Huolestuttavaa olisi kuitenkin ennen kaikkea se, jos ilmestymisviestin tilanneet eivät lukisi juttuja juuri lainkaan. Tämän kyselyn perusteella näin ei näytä onneksi olevan, vaan ”tilaajat” löytävät Kielikellosta luettavaa.

Taulukko 3. Kuinka monta juttua keskimäärin luet kustakin uudesta Kielikellon numerosta?

	"Tilaajat"	Muut
Kaikki tai suurimman osan	30 %	8 %
7–10	9 %	3 %
4–6	35 %	11 %
1–3	20 %	17 %
Satunnaisesti jonkin jutun tai en yhtään	6 %	61 %

Painettua lehteä kaivataan

Avovastauksissa tuli moneen kertaan ilmi lukijoiden harmi painetun lehden lopettamisesta ja sen vaikutus lehden lukemiseen, esimerkiksi näin:

Painetun lehden aikaan se tuli luettua yleensä kannesta kanteen. Nyttemmin lukemiseen on hankalampi tarttua, kun lehti ei ole enää konkreettinen eikä esimerkiksi loju olohuoneen pöydällä tai ole mukana repussa työmatkalla: poissa silmistä, poissa mielestä.

Kaipaan paperilehteä, sitä tuli oikeasti luettua. Verkkoversiota selailen tai käytän tietolähteenä, siihen ei kuitenkaan syvenny samalla tavoin.

Toisaalta vastaajissa oli myös verkkolehden suosijoita:

En kaipaa painettua lehteä, nettiversio on parempi.

Olen iloinen, että lehti siirtyi nettiin ja on edelleen olemassa.

Painettua ja sähköistä lehteä varmasti luetaan jossain määrin eri tavoin. Se, kummasta kukin pitää enemmän, on makuasia: yhdelle sopii paremmin painettu lehti, toinen viihtyy sähköisen parissa. Ihannetapauksessa tarjolla olisi tavalla tai toisella molemmat, mutta painettua Kielikelloa ei valitettavasti ole mahdollista enää tehdä.

Arkiston käyttö vaihtelevaa

Jos verkkolehdellä on arkisto, on aiemmin ilmestyneitä juttuja helppo selailla kiinnostuksen mukaan. Paperilehdessä tämä on hankalaa. Kielikellon hakusanoitetussa arkistossa lukija voi vaellella tekstien parissa mielenkiinnon ohjaamana, sillä arkisto sisältää lähes kaikki lehdessä perustamisvuodesta 1968 lähtien julkaistut jutut.

Lukijat hyödyntävät arkistoa hyvin eri tavoin. Kielikellon ”tilaajat” ovat oletettavasti kaikkein aktiivisimpia lukijoita. Heistä 22 % käyttää lehden arkistoa viikoittain tai kuukausittain, mutta suurin osa heistäkin käyttää sitä harvemmin kuin kerran kuussa.

Monet lukijat eivät kuitenkaan näytä olevan tietoisia juttuarkistosta, ja moni päätyy sinne tietämättään googlaillessaan kieliaiheita:

En osaa sanoa, miten usein käytän arkistoa. En mene suoraan arkistoon etsimään tietoa, vaan etsin tietoa googlaamalla, ja toisinaan päädyn Kielikelloon.

Tosikäyttäjiäkin on:

Arkisto on erittäin hyödyllinen esim. opetustarpeisiin.

Sitä on mukava tutkia ja nähdä maailman muuttuneen.

Kävin äskettäin läpi pitkän rimssun vanhoja vuosikertoja, kun oli hyllyissä tilanpuutetta. Tsekkasin, miten hyvin kiinnostavat jutut olivat sähköisinä saatavilla. Kaikki olivat.

Sivuston ulkoasu ja käytettävyys jakavat mielipiteitä

Yksi kyselyn tavoitteista oli saada tietoa siitä, mitä lukijat ajattelevat verkossa ilmestyvän Kielikellon toteutuksesta, mm. sen ulkoasusta ja käytettävyydestä. Toteutuksessa pyrittiin rauhalliseen, selkeään ulkoasuun sekä helppokäyttöisyyteen. Silti on tietenkin mahdollista, että lukijat eivät ole tekijöiden kanssa samaa mieltä toteutuksen toimivuudesta.

Kysymyksessä Kielikellon sivuston toteutuksesta oli seuraavat väittämät:

• Ulkoasu on miellyttävä
• Rakenne on selkeä
• Kuvia on sopivasti.
• Uusissa numeroissa on sopiva määrä kirjoituksia.
• Erilaiset juttutyypit erottuvat toisistaan.
• Uusin numero ja arkisto on helppo erottaa toisistaan.
• Hakutoiminto on helppokäyttöinen.
• Haku toimii hyvin.
• Kielikello ilmestyy tarpeeksi usein.

Väittämiin sai ottaa kantaa asteikolla 1–5: täysin eri mieltä – täysin samaa mieltä. Lisäksi oli vaihtoehto ”En osaa sanoa”. Moni valitsikin useassa kohdassa tämän vaihtoehdon, sillä vastaajissa oli tässäkin tapauksessa paljon satunnaisia lukijoita, jotka eivät ole tutustuneet sivustoon samalla tavalla kuin vakiokäyttäjät.

Kuviossa 2 näkyy vastausten jakauma seuraavissa neljässä väittämässä (vaihtoehto ”En osaa sanoa” ei ole mukana keskiarvossa):

• Ulkoasu on miellyttävä.
• Rakenne on selkeä.
• Kuvia on sopivasti.
• Haku toimii hyvin.

Kuvio 2. Arvioi verkossa ilmestyvän Kielikellon toteutusta.

Väittämästä ”Ulkoasu on miellyttävä” on täysin samaa tai melkein samaa mieltä noin 60 % ja neutraalisti siihen suhtautuu (ei samaa eikä eri mieltä) kymmenisen prosenttia vastaajista. Neljä prosenttia vastanneista ei pidä julkaisun ulkoasusta.

Yhtä myönteisesti vastaajat arvioivat sivuston rakenteen selkeyttä: yhteensä 56 % on samaa tai melkein samaa mieltä väittämästä, ja neutraalisti siihen suhtautuu 9 %. Neljän prosentin mielestä rakenne ei ole selkeä.

”Kuvia on sopivasti” -väittämän kanssa samaa tai melkein samaa mieltä on hieman alle puolet vastaajista, neutraalilla kannalla on 13 %, ja eri mieltä väittämän kanssa on runsas seitsemän prosenttia vastaajista. Joka kolmas valitsi kuitenkin vaihtoehdon ”En osaa sanoa”.

Hakua pitää toimivana yhteensä 45 % ja eri mieltä on vajaa 4 % vastaajista, mutta vaihtoehdon ”En osaa sanoa” on valinnut peräti 42 % vastaajista. Tämä heijastanee sitä, että Kielikellon juttuarkistoa käyttävät aktiiviseen tiedonhakuun vain lehden vakituiset lukijat. Muut eivät välttämättä hahmota arkiston luonnetta ja mahdollisuuksia.

Avovastauksista käy ilmi, että kyse on pitkälti makuasioista:

Selkeä ja hyvin käytettävä.

Yksinkertaisuus on tärkeää.

Ulkomuoto ja toteutus voisi olla jotenkin houkuttelevampi ja raikkaampi. Se antaa jotenkin vanhentuneen mielikuvan.

Tuo turkoosi väritys ei ole kaikkein kutsuvin ja virkistävin. Etten sanoisi puiseva.

Toimivuutta kuitenkin kehuttiin eikä hakutoimintokaan saanut täystyrmäystä:

Toimiva ja selkeä lukea kännykällä.

Toimii heikoillakin digitaidoilla!

Kaikkien hakutoimintojen toimivuus/osuvuus riippuu hakijan osaamisesta, luulen. Itselläni aina vaikeuksia, mutta sinnikkyys palkitaan.

Olisi hyvä nähdä yhdellä silmäyksellä hakutuloksia enemmän kuin nykyään.

Vastauksissa oli lisäksi monia tärkeitä mielipiteitä ja ehdotuksia sivuston ulkoasun ja toiminnallisuuden yksityiskohtien parantamiseksi.

Sisällöstä kiitosta

Juttujen sisällöstä ja laadusta oli mielipide niilläkin vastaajilla, jotka käyvät Kielikellon sivuilla vain satunnaisesti. Vaihtoehdon ”En osaa sanoa” valitsi huomattavasti harvempi kuin edellisessä kohdassa.

Kysymyksessä tiedusteltiin, ovatko Kielikellon jutut vastaajan mielestä

• asiantuntevia
• luotettavia
• hyödyllisiä
• ymmärrettäviä
• kiinnostavia
• sopivan mittaisia.

Seuraavassa kuviossa näkyy vastausten jakauma näissä väittämissä (1 = täysin eri mieltä, 5 = täysin samaa mieltä; vaihtoehto "En osaa sanoa" ei ole mukana keskiarvossa).

Kuvio 3. Millaisia Kielikellon kirjoitukset mielestäsi ovat?

Lukijat pitävät Kielikellon juttuja selvästikin lukemisen arvoisina. Väittämistä ”Kielikellon jutut ovat asiantuntevia” ja ”luotettavia” täysin samaa mieltä on noin 70 % kummastakin ja lähes samaa mieltä on viitisentoista prosenttia.

Täysin samaa mieltä juttujen hyödyllisyydestä ja ymmärrettävyydestä on kummastakin 60 % ja lähes samaa mieltä noin joka neljäs.

Kiinnostavuudesta täysin samaa mieltä on 56 % ja lähes samaa mieltä neljännes. Kuusi prosenttia on neutraalilla kannalla, ja alle kolme prosenttia ei pidä juttuja kiinnostavina.

Juttujen pituudesta antaa myönteisen arvion noin 70 %; noin 14 % ei osaa ottaa kantaa asiaan.

Avovastauksissa ovat kommentoineet nekin, jotka eivät erityisesti innostu Kielikellosta, mutta yhtä lailla on myönteisiä mielipiteitä:

Asiantuntevia ja jopa hauskoja.

Kiva, että on paljon myös lukiolaisille helposti ymmärrettäviä tekstejä.

Aika usein lukisin pidempäänkin, kun kohdalle osuu kiinnostava ja hyvin kirjoitettu artikkeli.

Joihinkin asioihin voisi paneutua monipuolisemmin.

Usein etsin jotakin yhtä pientä asiaa enkä usein halua lukea pitkiä artikkeleja.

Hieman ehkä tylsiä jotenkin.

Joskus on vähän tätimäistä tyyliä. Enempi saisi olla suoraan asiaan -tyyliä, ilman akateemisia tai lehtorimaisia kiemuroita.

Viimeisessä mielipiteessä mainitut ”akateemiset kiemurat” tulivat esiin parissa muussakin kommentissa, joissa oltiin sitä mieltä, että varsinkin ohjeita sisältävissä jutuissa itse ohje pitäisi mainita heti ensimmäiseksi.

Asia ei kuitenkaan ole aivan yksinkertainen, sillä yksittäiset ilmaukset on hyvä nähdä osana laajempaa kokonaisuutta. Kielenpiirteen tai ilmauksen käyttökelpoisuutta yleiskielessä arvioidaan sen mukaan, miten ne toimivat tässä kokonaisuudessa ja konkreettisissa kielenkäytön tilanteissa. Siksi Kielikellon kirjoituksissakin on varsinkin viime vuosina pyritty siihen, että yksittäinen kielenpiirre esitetään osana laajempaa ilmiötä. – Näistä kommenteista yritämme kyllä ottaa opiksi, jotta varsinainen ohje (jos sellainen on) erottuisi tekstistä helposti.

Kaikki kiinnostaa – ja varsinkin oikeinkirjoitus

Kun Kielikellon lukijoilta kysyy, millaisista aiheista he toivoisivat ohjeita ja kirjoituksia, vastaus tuntuu olevan aina sama: oikeinkirjoituksesta. Tämäkään kysely ei ole poikkeus, vaan 993 vastaajasta suuri osa (84 %) on kiinnostunut oikeinkirjoituskysymyksistä, esimerkiksi välimerkkien käytöstä, lyhenteistä, ison ja pienen alkukirjaimen valinnasta ja yhdyssanoista. Vaikka oikeinkirjoituskysymyksiin löytyy varsin hyvin vastauksia ja opastusta myös muista verkkolähteistä (kuten Kielitoimiston ohjepankista ja Kielitoimiston sanakirjasta), on kertaaminen ja mielenkiintoisten yksityiskohtien esitteleminen Kielikellossakin aina paikallaan.

Oikeinkirjoituksen lisäksi myös sanat, niiden merkitys ja käyttö kiinnostavat (81 %), samoin uudissanat (67 %). Esimerkiksi eri vuosikymmenten sanojen tarkastelu tuokin esiin havainnollisesti yhteiskunnan muuttumisen ja maailmanhistorian tapahtumat. Kieli on kuitenkin myös muuta kuin sanoja, mikä joskus tuntuu hiukan jäävän huomiotta. Siksi onkin ilahduttavaa, että tässä kyselyssä peräti 70 % ilmoitti myös kieliopillisten ilmiöiden olevan kiinnostava aihe.

Kielen muuttuminen ja kehittyminen (73 %) sekä kielen historia (51 %) nousivat myös suosituimpien aiheiden joukkoon, samoin muiden kielten vaikutus suomen kieleen (55 %).

Taulukko 4. Millaiset aiheet ovat kiinnostavia?

oikeinkirjoituskysymykset (välimerkit, alkukirjaimet, lyhenteet yms.)	84 %
sanojen merkitys ja käyttö	81 %
kielen muuttuminen ja kehittyminen	73 %
kieliopilliset ilmiöt (esim. yksikkö vai monikko, lauseiden muodostaminen)	70 %
uudissanat	67 %
muiden kielten vaikutus suomen kieleen	55 %
kielen historia	51 %
murteet ja slangi	47 %
henkilön- ja paikannimet	46 %
kielen vaihtelu	43 %
normit ja niiden taustat	38 %
viranomaisten kieli	37 %
suomen kielen asema	33 %
muut aiheet, mitkä?	4 %

Avovastauksissa saimme lisäksi paljon konkreettisiakin ehdotuksia jutunaiheiksi. Kiitos niistä, käymme vastaukset läpi tarkasti miettien toteutusmahdollisuuksia.

Kaikki aiheet ja jutut eivät miellytä jokaista lukijaa yhtä lailla, mutta toivottavasti jokaisesta numerosta löytyisi kaikille kielestä kiinnostuneille jotain lukemisen arvoista – ja arkistosta voi etsiä lisää. Eräs lukija tiivistää:

Sisällöt ovat olleet monipuolisia. Ja kun arkisto on noin helposti käytettävissä, niin olen saanut hyvin lukemista kaikesta siitä, mikä kielessä kiinnostaa. Yllä olevat vaihtoehdot ovat niitä, jotka minua kiinnostavat, ja totta kai lehdessä täytyy olla myös niitä aihealueita, joista joku toinen saa iloa lukiessaan.

Kyselyn lopuksi oli mahdollisuus esittää vapaasti kommentteja, toiveita ja terveisiä. Niitä lukiessa vahvistuu usko siihen, että Suomessa tarvitaan edelleen Kielikellon kaltaista julkaisua. Lämmin kiitos ystävällisistä sanoistanne, hyvät lukijat!

Kiitos tärkeästä lehdestä. Työssäni ehdin lukea sitä vuosikymmenet ja jatkan edelleen verkossa.

Töissä tuli kerran juttua, mitä kivaa kukin oli edellisiltana tehnyt. Useimmat olivat katsoneet mielenkiintoista elokuvaa, minä tunnustin lukeneeni Iso ja pieni alkukirjain -artikkelia Kielikellosta. No, työkaverit tiesivät kiinnostukseni äidinkieltä kohtaan.

Pitääpä tilata se sähköpostimuistutus, niin ehkä muistan lukea lehteä vapaa-ajallanikin.

Vaikka luenkin Kielikelloa vain satunnaisesti, minusta se on erittäin hyödyllinen julkaisu, joka tarjoaa aina vastauksia monenlaisiin kielikysymyksiin. Lämpimät kiitokset lehden tekijöille, teette hyvää ja arvokasta työtä!

Kiitos, jatkakaa samaa rataa!