Kysymys: Puhelimessa joudutaan joskus selventämään, miten jokin sana tai nimi kirjoitetaan. Tällöin luetellaan sanat kirjain kirjaimelta, ja kirjainten selventämiseksi käytetään vielä niillä alkavia nimiä tai muita sanoja (esim. ”bee niin kuin Bertta” tai vain ”Bertta”). Mitä nimiä virallisesti pitäisi käyttää?
Vastaus: Kyseessä ovat aakkosnimet eli tavausaakkoset. Niiden muut nimitykset puhelin-, radio-, poliisi- ja sotilasaakkoset kertovat, minkälaisiin viestintätarpeisiin niitä on käytetty ja käytetään yhä. Ne ovat tarpeen, kun sanellaan kirjain kirjaimelta, miten jokin nimi, sana tai koodi kirjoitetaan. Mitään ”virallista” kielenhuollon ohjetta ei ole olemassa, mutta suomenkielisiksi tavausaakkosiksi ovat käytännössä vakiintuneet luettelossa esitetyt nimet ja sanat. Yhtä hyvin voi käyttää muitakin (esim. Aatami, Gunnar), kunhan ne ovat selviä.
| Aarne | Kalle | Urho |
| Bertta | Lauri | Vihtori |
| Celsius | Matti | kaksois-v |
| Daavid | Niilo | äksä |
| Eemeli | Otto | Yrjö |
| farao | Paavo | übel |
| Gideon | kuu | tseta |
| Heikki | Risto | Åke |
| Iivari | Sakari | äiti |
| Jussi | Tyyne | öljy |
Kaksois-v:n tilalla käytössä olevassa luettelossa mainitaan yleensä ”wiski”, mutta se on suomen oikeinkirjoituksen kannalta virheellinen (oikea kirjoitusasu on viski). Tavausaakkosissa on varmempaa käyttää kirjaimen nimeä kaksois-v. Myös übel kannattaa korvata kirjaimen nimellä saksalainen y. Tavausaakkosissa ei ole nykyisin suomenkieliseenkin merkistöön kuuluvaa suhuässän merkkiä š, josta voidaan lueteltaessa käyttää nimitystä hattu-äs.
Kielitoimiston oikeinkirjoitusoppaassa (2006) on tietoa myös aakkosista ja aakkostuksesta.